United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Omantunnon vaivat kiusasivat Teodorikkia hänen viimeisinä vuosinaan. Kun eräänä iltana suuren kalan pää tuotiin kuninkaalliseen pöytään, kerrotaan hänen kiivaasti, huudahtaneen ja sanoneen näkevänsä Symmakuksen haamun, jonka silmät raivoisasti säihkyivät ja suu täynnä pitkiä ja teräviä hampaita, uhkasi niellä hänet.
Tuumiessani vielä näitä opettavia ja teräviä asioita, rupesivat ajatukseni harhailemaan sinne tänne. Kuutamo, joka valaisi huonettani, muistutti minulle erästä kuutamoista yötä Englannissa, yötä muutaman huviretken perästä Wales'issa.
Niin kuin aina ne, joiden hermot ovat jännityksissään jonkun äärimmäisen vaaran takia, ovat teräviä huomaamaan, niin minäkin nyt pian olin vakuutettu, että hän odottaa jotakin. Minä näin sen hänen levottomasta muodostaan, hänen taivuksissa olevasta päästään ja harhailevasta katseestaan. Hän odotti jotakin keskeytystä ja puheli, puheli, puheli voittaakseen vain aikaa.
Pormestarinna oli kuin olennoitu vastarinta; silmäin katse, värisevät sieramet, lujasti yhteenpuristetut huulet, kaikki hänessä näytti kuin ampuvan vastustuksen teräviä nuolia Bengtin mielipiteitä vastaan.
Kuumuus erämaassa on tyyninä päivinä tosin suuri, mutta ei Wallin kuitenkaan valita sen olleen niin paahtavan, kuin miksi hän ennalta oli sitä luullut. Usein vilpastuttaakin tuuli ilmaa tuntuvasti. Beduinit itse eivät kuumuudesta suuresti huoli; he kulkevat pitkät matkat kamelinsa rinnalla, paljain jaloin astuen polttavata hiedikköä tai teräviä kiviä myöten.
Mutta muutamain viikkojen kuluttua pimenevät päivät ja yöt synkkenevät. Silloin tämä talo seisoo tässä kuin majakka, josta tuikkaa valonsäde niin kauas kuin silmä kantaa. Ja silloin tämä ei enää ole sydänmaa eikä kaukainen syrjäinen seutu. Tämä on laajan paikkakunnan henkisten harrastusten ahjo, jossa taotaan ja josta ammutaan teräviä nuolia Pimentolan väen voittamiseksi.
Ja siinä oli sitten ihailemista ja ihmettelemistä. Katsokaa millaiset sillä on silmät ja suu voi sentään! Heikin tekisi mieli koettaa, ovatko hyvinkin teräviä nuo hauen hampaat, mutta Liisu varoittaa: "älä pittä tommee, te pullee!" Ja Sjöblomista tuntuu niin lystiltä ja hyvältä tuo Liisun varoitus. "Te pullee, te pullee!" toistaa hän itsekseen ja nauraa.
SKULE JAARLI. Lukekaa kirjeeni. HOOKON. Antakaa tänne! SKULE JAARLI. Minä luulin sen teillä olevan? DAGFINN BONDE. Paremminkin asian laidan tiedätte. Gregorius Juhonpojalla oli nopsemmat jalat; kun tulimme laivalle, oli kirje poissa. Herra läänitysmies, antakaa kuninkaalle kirje. Kuulkaa minua ! SKULE JAARLI. Mitä nyt. Muistattehan, että kirjeessä oli teräviä sanoja kuninkaasta.
Hän oli hentorakenteinen, käsivarret olivat laihoja ja olkapäät teräviä ja hän liikkui hiukan kumarassa. Kuin höyry lähestyi, heitti hän haravan kädestään ja meni puiston portille. Siihen hän jäi seisomaan ja katseli satamaan, hengitti syvään leutoa ilmaa ja tunsi mielihyvällä sen vienoa hyväilyä kasvoissaan.
Pelokkaana hän tarkasteli seinien hieroglyfimerkkejä, niitä salamyhkäisiä kasvoja, jotka joka nurkasta häneen tuijottivat vähän etäämpänä olevaa kolmijalkaa ja vihdoin Arbakeen vakavia ja teräviä piirteitä.