Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Hän on kuin vanha arpinen sotavanhus, jota eivät enää olevaksikaan muista muut kuin ne, jotka ovat ajautuneet yhtä kauas entisestä elämästä kuin hän itsekin. Välistä heitä sentään sattuu yhteen kesäisissä juhlissa niin monta, että saavat kvartetin kokoon. Kuinka he silloin laulavat kuin pakahtuneen sydämen kyllyydestä! He kertaavat vanhimmat laulunsa ja läpikäyvät kauneimmat muistonsa.
Katsokaa, sanoi nyyhkyttäen muuan sotavanhus Stålhandsken suomalaisista, ne ovat ryöstäneet hänen kultaiset vitjansa ja hänen kuparisen sormuksensa, tuossa näkyy vielä sormuksen valkoinen sija oikean käden etusormessa. Mitä olisivat he tehneet kuparisormuksella? kysyi muuan skottilainen, joka äsken sotaväkeen saapuneena ei vielä tiennyt niistä taruista, joita miehestä mieheen kerrottiin.
Surkuttelen teitä vilpittömästi, kreiviseni, vastasi parooni Creutz samalla kielellä. Ei mitään, mitä laki suinkin sallii, ole laiminlyötävä, mutta tässä alensi sotavanhus äänensä te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että yksinvaltias kuningas ei koskaan voi olla väärässä.
Tuo nykyään korkea herra ei ollut mikään outo mies Kornatukselle, joka oli ollut hänen myötänsä sinä aikana, jona Wrangel 19 vuotiaana palavin sydämmin oli rientänyt lippujen alle taistellaksensa Kaarlo kuninkaan riveissä. Palattuansa venäläisestä vankeudesta jäi Wrangel rykmentin päällikkönä Suomeen, ja siten oli sotavanhus, vaikkakin kaukaa, kuullut hänen elämästään ja toimistaan.
Hänen kuoltuaan joutui se toisiin käsiin Italiassa, jotka eivät tienneet sen lumoavaa voimaa, sulattivat hopean ja panivat kielet erääsen vanhaan Cremonalaiseen. Kielissä on vieläkin vähä niiden lumoavia omaisuuksia. Vielä sananen lukijan korvaan, matta älköön se sen edemmä menkö: tämä Cremonalainen ihastuttaa nyt koko maailmaa se on Paganinin viulu! Sotavanhus.
Me yritimme pysähtyä katsomaan opetusta, mutta hän pyysi meitä menemään Vasilisa Jegorovnan luokse, luvaten itsekin tulla sinne kohta. "Täällä", sanoi hän, "teillä ei ole mitään nähtävää". Vasilisa Jegorovna otti meidät vastaan teeskentelemättä, sydämmellisesti, ja kohteli minua kuin olisimme aina olleet tuttavia. Sotavanhus ja Palashka kattoivat pöytää.
Minä keksin että "sotavanhus" oli pelipaikan isäntä, oikeus keksi, että hänelle oli annettu häpeällinen ero sotapalveluksesta jo monta vuotta sitte jostakin kunnottomasta teosta; että hän sittemmin oli tehnyt monta konnanjuonta; hän talletti varastettua tavaraa, jonka omistajat sitte tunsivat; ja että hän, kroupieri, toinen kanssarikollinen ja nainen, joka oli kahvini valmistanut, tiesivät vuoteen salaisuuden.
Tuosta pienestä pojasta, joka ensin oli taistellut tuulimyllyjä ja sitte puolta Europpaa vastaan taikka puolen Europan puolesta, tuli vihdoin harmaapäinen sotavanhus, joka, väsyneenä vaivoistansa ja kunnianrikkaista haavoistansa, päätti elämänsä rauhallisessa kodossaan ja laskettiin levolle Ruotsinmaan povehen. Harvat häntä tunsivat; ei kukaan ikinä kuullut hänen puhuvan omista urhotöistään.
Suurella hilpeydellä kuvasi hän minulle kapteenin perheen, hänen seuransa ja koko seudun, minne kohtalo oli minut viskannut. Minä nauroin sydämmeni pohjasta. Vähän ajan perästä tuli sisään sotavanhus, jonka eilen olin tavannut paikkaamasta univormua komendantin eteisessä, ja toi minulle Vasilisa Jegorovnalta kutsumuksen päivällisille. Shvabrin sanoi tulevansa yhdessä minun kanssani.
Koko loppupäivän oli hän hyvin iloinen; "niinkuin lapsi", joka arveli: "joka ei tiedä, mikä hänen edessään on;" "niinkuin sotavanhus", sanoivat muut, "joka on varustanut kaikki taisteloa varten;" niinkuin molemmat, ajattelin minä, koska sotavanhuksen voima Jumalan taistelossa on lapsen voima, joka vartioi Isänsä silmää ja nojauu Isänsä käsivarteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät