Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Kun saapui tieto uusien sotajoukkojen tulosta, pakenivat talonpojat hevosineen metsiin, pelastaaksensa erämaissa sen vähän mikä heillä vielä oli tallella, ja luultiinpa itse maaherroissakin huomattavan kylmäkiskoisuutta. Suomalaiset sotamiehet napisivat ääneen, kun heitä hellittämättä rasitettiin linnoitustöissä Haminan ulkopuolella, sillä eihän ihmisvoima saanut näitä valleja kestäviksi.
Mutta juuri minun havaintoja tehdessäni kuului majasta laukaus ja kohta sen jälkeen syöksyi sieltä ulos Riika hajalla hapsin ja repeytynein vaattein, kädessään savuava pistooli. Hän viivähti majan edessä ainoastaan silmänräpäyksen ja lähti sitten juoksemaan rannalle päin kadoten pimeyteen. Mutta heti laukauksen pamahtaessa olivat sotamiehet nuotiolla kavahtaneet pystyyn ja siepanneet aseensa.
Sotamiehet tahtoivat viinaa, tietysti, mutta luonnollisesti ei Kerstillä semmoista ollut. Julmurit olivat kuitenkin saaneet päähänsä, että viinaa löytyi ja että Kersti oli kätkenyt sen. Kun he sentähden olivat etsineet hyvät tarpeensa, mutta turhaan, ottivat he raivoissaan vanhan vaimon kiinni ja sitoivat hänen sängyntolppaan.
Samalla lailla myös Jadwier'kin sittemmin eräässä kirjeessä kiittää Myhrberg'iä urhoolliseksi ja omaa woittoa pyytämättömäksi. Wielä wakuuttaa Jadwier, että sotamiehet sekä muukin kansa suuresti rakastiwat Myhrberg'iä, siitä syystä että hän edellisten kanssa aina jakoi kaikki niin puutteet kuin waiwatkin, ja jälkimmäistä kohtaan aina osoitti kohtuutta sekä lempeyttä.
Ja, kun Anna kääntyi katsomaan, sotamiehet oliwat jo sitoneet Yrjön kädet selän taa wahwoilla köysillä. Annan silmistä näkyi suurin inho petollista upseria kohtaan. Mutta nähtyään Yrjön katoawan sotamiesten joukkoon, oli epätoiwo ja murhe kohta tullut tämän ensimmäisen tunteen sijaan. Hän näytti kokonaan murretulta.
Kaikki sivuuttivat kiven vastakkaiselta puolelta, joten se nytkin oli meidän suojamme. Vähitellen palautuivat voimamme, ja sotamiehet kun nyt pysyttelivät lähempänä jokea, ehdotti Alan, että koettaisimme lähteä liikkeelle. Ainoastaan yksi seikka pelotti minua tänä hetkenä, ja se oli takaisin kivelle nouseminen. Kaikki muu oli minulle tervetullut.
Jonka tähden sinä päivänä olimme pakotetut levähtämään miltei vihollisen näkyvissä; upseerit saivat viiniä ja sotamiehet olutta lämpimikseen, sillä ilma oli jotensakin kylmä, ja useimmat nukkuivat paljaan taivaan alla.
Samassa ilmaantui heinäpieleksen takaa äkkiä Ivan Ignatjitsh ja viisi kuusi invalidia. Hän vaati meitä kapteenin luokse. Me tottelimme, vaikka harmittikin. Sotamiehet kävivät ympärillemme, ja me läksimme kulkemaan Ivan Ignatjitshin perässä, joka johdatti meitä kuin mitä juhlakulkuetta, marssien ihmeteltävällä arvokkaisuudella. Me astuimme linnanpäällikön taloon.
Silloin tuli kulissien takaa kuninkaallinen santarmien upsieri ja käsi ojennettuna ja kasvot sotamiehiin käännettyinä käski hän kovalla äänellä: "kuninkaan nimessä: vangitkaa näyttelijä Varon, ja viekää hän Bastiljehen!" Sotamiehet lähestyivät Varon'ia ja ojensivat kätensä hänen puoleensa, aikeessa tarttua häneen.
Mitä oikeastaan oli tulossa, sitä eivät syytetyt eivätkä vahtisoturitkaan tienneet. Uljaat sotamiehet, jotka pelotta olivat monet yöt samonneet partioretkillä vihollisen lähettyvillä, tunsivat nyt kuitenkin jonkinlaista ahdistusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät