Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Se oli toinen Mr. Micawber'in määräämässä odotusviikossa. Oli satanut koko päivän, ja ilma tuntui kostealta. Lehdet olivat turpeat puissa ja raskaat vedestä; mutta sade oli lakannut, vaikka taivas vielä oli synkkä, ja toivokkaat linnut lauloivat iloisesti.
Raskaalta tuntui Minetten sydämmessä, kun hän silmäili ympärilleen. Huone oli nähtävästi jaettu kahteen osaan; katto oli samalla lakena. Kylmä tuuli puhalsi raoista sisään, muutamin paikoin näkyi luntakin, jota oli satanut kaiken iltapäivää. Huoneessa oli uuni ja vuode. Seinät olivat laudoista ja niitten välykset tukitut liistoilla. Pöydällä näkyi muutamia tyhjiä astioita.
Oli harmaa aamuhämärä; yöllä oli satanut lunta, jotta koko laakso näytti suurelle lumikinokselle. Jok'ainoa tien jälki oli hävinnyt. Wappu istui lumeen ja ajatteli: Jos minä nyt nukun ja palellun, niin se on helppo kuolema. Mutta niin kylmä ei vielä ollut, lumi suli hänen altansa ja pian oli hän läpimärkä.
Päivän koitteessa heräsivät Pekka ja Antti ja tapasivat Yrjänän ja Heikin jo täydessä työssä valmistamassa lumianturoita. Tämän nähdessään he menivät synkän näköisiksi, sillä he arvasivat mitä oli tulossa. Yöllä oli satanut paljon lunta, jonka tähden oli tarpeen, että nuorukaiset kulkivat edellä polkemassa tietä raskaalle kelkalle.
Yleinen oli se luulo, että venäläinen sotamies oli paljoa sopivampi ja paremmin varustettukin talvisotaretkeen kuin saksalainen. Kun lunta oli satanut paksulta ja pakkanen oli rakentanut sillat jokien ja järvien yli, odotettiin Pietarissa malttamattomasti marssia Berliiniä vastaan. Sitä ei kuulunut.
Kirkon oven edessä ja sen ympärillä seisoi jo mustanaan markkinakansaa. Panu pistihe joukkoon ja kätkeytyi toisten suojaan kuulostaakseen heidän puhettaan. Ne puhuivat uusista kirkon ikkunoista, jotka oli viime kesänä tehty. Nyt oli siellä hyvä olla, kun ei tuullut eikä satanut sisään ja sai tuolla lailla sytyttää kynttilät, että voi alkaa aamumessun jo pimeän aikaan.
Hirschwinkelin puistopaviljongissa oli rasittava helle. Ei ollut pitkään aikaan satanut, päivä päivältä oli aurinko noussut ja laskenut pilvettömällä, loistavan sinisellä taivaalla, sekä oli vähittäin kuumentanut kaikki, katot, seinät, puiden oksat ja metsän pensastot, sekä pellot sangen syvälle maahan.
Seuraava päivä oli kaunis päivä, niin kaunis kun marraskuun puolivälissä voi olla. Auringonpaiste sulatti seinämillä lunta ja puitten oksista tippui kuura ja satanut lumi auringonpaisteen vaikutuksesta. Tapanissa syntyi ihan polttava halu päästä lähtemään kotiin.
Huoneeseen johtava käytävä oli peitetty linoleumimatolla, jossa pienimmätkin merkit näkyvät. Tutkimme sen tarkkaan, mutta minkäänlaisia jälkiä ei näkynyt." "Oliko satanut koko illan?" "Kello seitsemästä saakka." "Kuinka saattoi sitten olla mahdollista, ettei tuo apuri-nainen, joka kävi huoneessanne yhdeksän ajoissa, likasilla kengillään jättänyt minkäänlaisia jälkiä?"
He syyttivät jäillä olevan vaikian matkata, sillä yöllä oli satanut vettä niin että pian kaikki lumi, mitä löytyi, oli sulanut pois ja jäät tulleet kieriksi, joka ruo'on niittäjälle kuitenkin olisi ollut eduksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät