United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Mortensgård*. Rouva vainajalta. *Rosmer*. Minun vaimoltani! Oletteko *te* saanut kirjeen minun vaimoltani! *Mortensgård*. Olen, olen minä saanut. *Rosmer*. Koska? *Mortensgård*. Rouva vainajan viimeisinä elinpäivinä. Siitä taitaa nyt olla noin puolitoista vuotta. Ja se kirje, se on kummallinen. *Rosmer*. Tiedätte kai, että vaimoni oli sairasmielinen siihen aikaan?
Mutta kun se kirje tuli perille, sattui Nabdalsa, ruumiillisista ponnistuksista väsyneenä, venymään vuoteellansa. Siinä kun oli lukenut Bomilcarin kirjoituksen, hän joutui ensin huolen, sitten unen omaksi, niinkuin sairasmielinen ainakin.
Hän istui tuijottaen ja tirkistellen niin vaaleana ja kamalan näköisenä, että Hans Mikkelsen rupesi pelkäämään ja lähti pois. Moisista surkeista naisista en minä ensinkään pidä, virkkoi hän itsekseen, mutta arveli samalla, että kyllä hän on kertonut jo enemmänkin, kuin tuo sairasmielinen rouva halusi kuullakaan. Sitten meni Gunhilda vielä kerran papin pakinoille. Poika on pelastettava.
Minä olisin rakastanut häntä niin paljon vielä vaikka hän ei enää lumonnut minua minä olisin niin hellästi muistanut rakkauttani häneen, että olisin, luullakseni, ollut yhtä heikko, kuin sairasmielinen lapsi, kaikissa, paitsi semmoisen ajatuksen pitämisessä, että me vielä keskenämme yhdistyisimme. Semmoista ajatusta minulla ei koskaan ollut.