United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä puolestani luulisin työlakkojen paremmin syntyvän kauppamiehen puodin tiskin luona viinilasin ääressä, kuin valoisassa, lämpimässä kokoushuoneessa, jonka hyväntahtoisuus ja veljellisyys olisi järjestänyt. Jumalan sanassa kehoitetaan meitä voittamaan paha hyvällä." Sahanhoitaja kohautti olkapäitään, suu ylenkatseellisessa pilkkanaurussa.
"Vai niin, niin, se käy päinsä", vastasi sahanhoitaja, selvään näyttäen tekevän kiusaa, "mutta pastori, teidän täytyy suoda minulle anteeksi, että minun, suuren tehtaan hoitajana on pitäminen ensi velvollisuutenani sitä, että katson, jotta työväki on kelvollista ja hyvän kurista, niin hauska kuin olisikin tehdä heitä 'onnellisiksi'."
"Ja mistäs sahanhoitaja sen tiedätte?" väitti Robert, "kuinka te tiedätte, eikö juuri siten, että myönnyttäisiin työväen toivomuksiin parantamalla heidän asemaansa, ennenkuin ovat kerinneet sitä vaatimalla vaatia, mistä tiedätte, eikö juuri siten voitaisi estää työlakkoja?
"Noh, onkos totta, mitä olen kuullut kerrottavan, että pastorille nyt on pistänyt päähän lainakirjaston ja lukutuvan järjestäminen täällä olevalle työväelle?" kysyi sahanhoitaja seuraavana päivänä tavatessaan Robertin konttoorissa. "Kyllä", vastasi Robert tyynesti, "se on totta.
"Ja kenen luulettekaan antavan suurempaa arvoa menestymiselle, kenen luulettekaan osoittavan enemmän kiitollisuutta hyvyydestä ja hyväntahtoisuudesta? Luuletteko, että työväeltä erityisesti puuttuu nuo ominaisuudet?" "Niin, sitä juuri luulen", vastasi sahanhoitaja kiivaasti, "en vain luule, tiedän sen kokemuksesta.
Robertin ja Gabriellen välisen avioelämän luonne oli muuttunut; he olivat koettaneet pysyttää siinä onnellisuuden loistetta, vaan se ei kuitenkaan ajan pitkään onnistunut. Gabrielle esiintyi kylmänä ja välinpitämättömänä, vieläpä epä-ystävällisenä, ja Robert yhä itsepintaisemmin sulkeutui omaan itseensä. Toukokuun lopulla, oli sahanhoitaja eräänä iltana heitä kutsunut luokseen.
Oli kumminkin onnettomuus, ettei sahanhoitaja ollut pitänyt salaisuutenaan kirjettään Bernfeltille, sillä huhu siitä, jota piakkoin seurasi toinen, joka tiesi kamariherran vastanneen että Robert niin pian kuin suinkin toimitettaisiin pois, vaikutti vaan kiihoittavasti työväen mieliin, ja jo alettiin kuulla, milloin yhdellä haaralla, milloin toisella, että jos kauppias ei tinkisi tavarojensa hinnasta kysymyksessä olevaa kymmentä prosenttia, niin työväki siihen sijaan aikoisi vaatia palkankoroitusta ja tehdä työlakon, ellei siihen suostuttaisi.
Nähtiinhän aina, että viimeiseltä kuitenkin "herrat" aina pääsivät voitolle! Sahanhoitaja tiesi kenen kirjoittamia ilmoituspaperit olivat. Hän tunsi Vesterin lauseparren: "historia näyttää."
Sahanhoitaja hän oli Savossa ja sinne minun piti mennä. Eräänä sunnuntai-aamuna pääsin perille, sen virtavan kosken partaalle, jossa vävyni kotoili. Vesi koskessa kohisi niin reimasti ja vapaasti; se riensi rohkeasti matkansa perille, ollenkaan huolimatta mitä siellä kohtasi. Auringon säteet antoivat joka pisaralle iloiset silmät, joka hyökylle valoiset kasvot.
Bernfeltiä peloitti kuitenkin kovin, miten tuo keskustelu olisi käyvä; sahanhoitaja, joka jyrkin piirtein oli kuvannut sen osan, mikä Robertilla hänen mielipiteensä mukaan oli ollut lakon syntymisestä, esitti järkähtämättömänä loppu-ehdotuksenaan sen, että joko hänen, taikka pastori Wallnerin täytyi poistua Ryforsista.