Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Rusticiana oli useita kertoja hylännyt armon, vaikka Cetheguksella olikin kaikissa muissa asioissa suuri vaikutusvalta häneen. Eräänä päivänä hän kuitenkin teki hyvin hämmästyttävän havainnon, joka kaikesta päättäen auttoi prefektin toivomuksen täyttymistä. Rusticianalla oli melkein kuusitoista-vuotias tytär, Camilla.
Kaikki olivat vaiti enemmän puhujan itsensä kuin hänen esittämiensä syiden vuoksi. Lainoppinut vain huomautti vielä: "Rusticiana, Boëthiuksen leski ja Symmachuksen tytär, tuo vaikutusvaltainen nainen on liitollemme suosiollinen. Pysyisikö hän suosiollisena, jos tämä mies otettaisiin liittoomme. Voiko hän antaa anteeksi ja unhottaa? Ei koskaan!" "Hän voi.
Ja sinä asetit minun käteni, tämän käden tuon kurjan käteen. Sano, röyhkeä, mistä sinun valtasi johtuu?" Cethegus oli ääneti osoittamatta hänelle mitään huomiota. Lopuksi hän sanoi taaksepäin nojautuen: "Tottumuksesta, Rusticiana, tottumuksesta." "Niin kai. Tottumuksesta! Tottumuksesta orjuuteen, jossa olen ollut niin kauan kuin voin muistaa.
Silloin säihkyivät Camillan silmät, hän heitti kauniin päänsä kenoon ja kääntyi kiivaasti Cethegukseen päin: "Atalarik ei ole enää mikään poika, ettekä te saa häntä pilkata." Cethegus vaikeni laskien rauhallisesti katseensa maahan. Mutta Rusticiana kysyi hämmästyneenä: "Etkö sinä enää vihaa kuningasta?" "Kuolemaan saakka. Mutta hänet on tuhottava, eikä häntä pilkattava."
Surkeasti nyyhkien hän kätki päänsä vuoteensa pieluksiin, kunnes väsyneenä vaipui syvään uneen. Kiireesti saapui paikalle Cethegus, jota oli pyydetty heti tulemaan. Rusticiana oli tahtonut samoin kuin Camillakin seurata ensimmäistä päähänpistoaan, paeta huvilasta ja vihatun kuninkaan läheisyydestä ja kätkeytyä lapsineen Alppien toiselle puolen.
Rusticiana oli saatuaan prefektin viittauksen lähtenyt etsimään tytärtään puutarhasta. Hän ei löytänyt tätä. Hän riensi Venus-temppelin luo. Turhaan. Katsellessaan ympärilleen hän huomasi molemmat, huomasi tyttärensä kahdenkesken kuninkaan kanssa venheessä kaukana merellä.
Niiden jalosukuisten goottilaisten naisten sijaan, jotka harmissaan lähtivät Ravennasta, täytyi Amalasuntan läheisyyteen saada toisia. Cetheguksen mieleen juolahti, että hänen pitäisi nyt saada hovinaiseksi Rusticiana, Symmachuksen tytär ja Boëthiuksen leski. Mutta tämä tehtävä ei ollut helppo.
Lapseni!" huusi Rusticiana, joka juuri oli päässyt maihin ja tunkeutui nyt tyttärensä luo. "Camilla", huusi hän epätoivoisena, "mitä sinulle on tapahtunut?" "Ei mitään", sanoi Cethegus tarkastaen molempia nuoria. "Hän on vain tainnoksissa. "Mutta kuningasta on kohdannut sydänhalvaus. "Hän on kuollut." ENSIMM
"Minunkin täytyy lähteä luotasi, Valeria", sanoi hän. "Boëthiuksen leski Rusticiana kutsuu minua kuolinvuoteelleen. Hän tahtoo tunnustaa minulle vanhan rikoksen. "Minä lähden Tifernumiin." "Sitä tietä mekin kuljemme. Lähdet kai mukaamme, Cassiodorus. "Hyvästi, Valeria!" Lyhyet jäähyväiset heitettyään Totila läksi luostarista. Valeria nousi erääseen puutarhanmuurin torniin ja katseli häntä.
"Ei ole epäilemistäkään enää", päätti Cassiodorus huoaten kertomuksensa. "Atalarik on katkerimpia vastustajiamme. Hän on kokonaan goottilaisen puolueen, Hildebrandin ja hänen ystäväinsä puolella. Hän saattaa prefektin turmioon. Kuka olisi sitä uskonut? Aina muistuu mieleeni, kuinka toisenlainen hän oli oikeudenkäynnin aikana puolisoasi vastaan, Rusticiana." Camilla tuli tarkkaavaiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät