Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Kun lukija runoa lukiessa tapaa tällaisia säkeitä, vetää liikanainen alkusointu hänen huomionsa puoleensa, niin että sisällys jää sivuasiaksi, joka tietenkään ei ole ollut runoilijan tarkotus. Mikä myöskin vaikuttanee, ett'ei Juteinin runo aina ole niin nautittavaa, kuin kansanruno on, on se, ett'ei hän ole runoillessaan käyttänyt »runojen kieltä», joka johonkin määrin eroaa kirjakielestä.
Ett'eivät Juteinin työ ja ponnistukset runollisella alalla kuitenkaan aina onnistuneet, ett'eivät toiset hänen runoistansa meistä tunnu huvittavilta eikä siis nautittaviltakaan, siihen saanemme hakea syitä monesta seikasta, mutta erittäinkin siitä, ett'ei suomenkieltä silloin vielä oltu kirjallisesti käytetty runoudessa muuta kuin hengellisessä; toiseksi hän nähtävästi ei hyväksynyt Porthan'in »De Poësi Fennicassa» antamia ohjeita, jotka tämä oli määritellyt tutkimustensa tuloksina Suomen vanhaa runomittaa varten, vaan hänellä oli aivan omat sääntönsä tällä runoillessaan, kuten näemme hänen runo-opistaan »Anmärkningar uti Finska Skaldekonsten». Ja kolmanneksi ei hänessä useissa tapauksissa ollut riittävää mielikuvitustakaan sekä korkealle ihannemaailmoihin pyrkivää henkeä, jotka ovat välttämättömän tarpeellisia lyyrilliselle runoilijalle ja varsinkin sellaiselle kuin Juteini, joka usein yritti muillakin lyriikan aloilla kuin tunnelyriikan.
Sanoimme aikaisemmin, että Juteinilla runoillessaan Suomen vanhalla runomitalla oli aivan omat sääntönsä, jotka poikkesivat »De Poësi Fennicassa» annetuista ohjeista.
Sen on niinkuin sen, minkä ihmiskunta on runoillut, runoillessaan itselleen uskon näkymättömään, uskon elämään kuoleman jälkeen, uskon Jumalaan ja jumalanpoikaan ja lunastukseen ja pelastukseen toisen avulla, kun omat voimat loppuu. En minä ole mikään ateisti enkä kieltäjä, vaikka sanotaan. En minä tahdo ristinoppia repiä, eikä sitä voikaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät