Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Oli vain maa, oli vain kieli, oli vain eräs kansatieteellinen käsite, joka jumalan armosta ja itsevaltiaan oikusta oli kansakuntien joukkoon korotettu. Mutta tässä maassa ei ollut mitään suomalaista sivistys-elämää, sillä se, mikä oli, oli tuotu meren takaa. Eikä tällä kielellä ollut mitään kirjallisuutta, ainoastaan joku yksinäinen runo tahi hengellinen hartauskirja.
Ja kun neiti Levon, joka Elliä yhä seurasi kuin varjo, kysyi Esteriltä, mitä hän piti herra Holman runoista, oli hän kuin puusta pudonnut. »Kumpi teitä enemmän miellytti, 'Hänen katseensa' vai 'Kun hän nauroi?» Ja vastausta odottamatta neiti Levon hehkuvalla innostuksella alkoi selittää, että hän oli äärettömän ihastunut molempiin. »Hänen katseensa» oli ihana runo, ihana runo!
»Lahjain ottamisesta»-runo sisältää m.m. seuraavat pilat: »Raha muuttaa miehen mielen, lahja liikuttaa sydämen, ehkä sarwesta sahatun. Härkä hännin häiläseepi talon-pojan taluttaissa selwän silmän Tuomarilda. Woilla Pappi woiteleepi ilon, autuuden awaimen, lukun raswalla lujemman. Sielun laskeepi sisälle iän-kaikkiseen ilohon, kosk' on hinda hyppysissä.
Se piirre on Väinämöisen esiintyminen kosijana. Jos runo tahtoi kuvata Ainoa ja tuoda esiin hänen luonteensa erikoisuudet, miksi se valitsi Väinämöisen kosijaksi? Olisihan siihen kelvannut kuka tahansa toinen Ainolle vastenmielinen ja hänen äidilleen mieluinen kosija.
DAGNY. Mutta sinun täytyy toki; kunnon miehiä olivat poikasi kaikki; runo heistä laatia pitää; eikä heimossa ole muita, kuin sinä, joka sen taidat.
Mutta, kuten näimme jo edellä, hän v. 1813 sai toimeentulonsa turvatuksi ja silloin alkaa hänen runolähteensä pulpahdella tavan takaa. »Åbo Allmänna Tidningiin» ilmestyy, näet, jo sinä vuonna »Suomalaisten Laulu Suurelle-Ruhtinaallensa». Tämä oli tosin vain mukailu F.M. Franzénin ainoasta suomenkielisestä runosta, mutta siksi itsenäisesti Juteini uudisti ja muunti sitä, että runo on katsottava hänen omaksensa.
Vähän kaikkea. Itsekseen. Tuon olen jostain muistikirjasta jo ennen lukenut. Runo on kyllä kaunis, mutta ei sinun olisi pitänyt näin kallista peiliä ostaa. Suotta rahojasi kulutat. Onhan minulla ennestään peiliä tarpeeksi. AHR
JATGEIR. On, herra; ei ainoakaan runo synny päivän valossa; sen voi kirjoittaa auringon paisteessa; mutta se sepittyy hiljaisina yöhetkinä. SKULE KUNINGAS. Kuka sinulle antoi surun lahjan, Jatgeir? JATGEIR. Se, jota rakastin. SKULE KUNINGAS. Hän kuoli siis? JATGEIR. Ei, hän petti minut. SKULE KUNINGAS. Ja niin tulit sinä runoilijaksi. JATGEIR. Niin, niin tulin runoilijaksi.
KULLERVO. Sotaratsu kun olisin, Polkisin pohattavallat Alle halpojen helyjen! ILMARI. Ota, painelehan tuosta. Nokea tässä, ei helyjä. Runo on seppä kultakopra, Muut on miehet multakoprat, Muut sepät sysikäsiä, Mutta hyödyksi enemmän. Maltin työtä! Ei rajusti! Opi, Kullervo, minusta, Olen seppiä sukuisin! Mun isoni Ilmarinen Kuin minä takeli taivon Luonnon suuressa pajassa.
Kaarlo Kramsulla ei ole mitään sellaista. Hänen runossaan ei ole lasta ollenkaan, vaan yksinomaan miestä, jonka tämä hetki ei ole toivottavampi kuin toinenkaan: hänellä ei ole mitään syytä huutaa, koska hänellä ei ole syytä juuri nyt huutaa enemmän kuin ennenkään. Hänen elämänsä on aina ollut yhtä toivotonta. Runo Onnensa etsijä soinnuttaa edelleen samaa mielialaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät