Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Minä olen teidän alamaisenne ja minulla ei ole muuta oikeutta kuin kunnioittaa teitä, valittaa teidän kohtaloanne ja ainiaaksi kätkeä sydämeeni muisto teidän hyvyydestänne. Jääkää hyvästi! Vähän aikaa oli ruhtinatar vaiti. Sitten sanoi hän kylmästi ja käskevästi: Minä kiitän teitä, kreivi, huolenpidostanne, Menkää noutamaan hovinaisiani; minä odotan heitä täällä.
Pöydän ääressä istuivat ruhtinas, ruhtinatar ja prinssi, heidän poikansa, sekä Kadoki eli suurkansleri. Tämä kadoki oli hienolla sivistyksellänsä ja kaikkea älyävällä järjellänsä hankkinut itsellensä kuuluisan nimen Pootussa. Kahtenakymmenenä vuotena ei hän ollut kertaakaan neuvoshuoneessa puolustanut mielipidettä, joka ei olisi saavuttanut kaikkien muiden neuvoksien suostumusta.
»Kuinka hauska mies kuningas on!... Ja kuinka hilpeähenkinen ... ja millaiset silmät hänellä on!» ajatteli pikku ruhtinatar, jonka puoleen Kristian usein kääntyi koettaen vähentää sitä juopaa, minkä hovitavat asettivat heidän välillensä.
Sillä välin kuin runoilija kirkkaassa iloisessa kadunpuolisessa huoneessa hellästi suojeli ja hoiti mielikuvituksensa teoksia, oli hänen lapsensa sielun täytynyt neljän synkän seinän välissä riutua ja ikävöidä rakkauden puutteesta. Ruhtinatar kentiesi aavisti salaiset ajatukseni olinhan minä kertonut hänelle, ett'en millään tavoin voinut muistaa äitiäni.
Mutta kulmakarvojaan rypistäen hän karkoitti mielestään tämän tunteen, koska se olisi voinut johtaa sääliinkin. Nyt tarvittiin selvää päätä, tuumi hän itsekseen, ja rauhallista mieltä. Hän meni hiljaa lähemmäksi ja tarttui Amalasuntan rentoon käteen. "Nouse, ruhtinatar", sanoi hän. "Sinä kuulut eläville etkä kuolleille." Pelästyneenä kuningatar hypähti pystyyn.
"Onko uhraus jakaa kruunu ja vuode maailman kauneimman naisen, ruhtinatar Kaunotukan kanssa, jonka sulosta laulajat kaduilla laulavat? "Pitikö ennemmin niin monen tuhannen urhoollisen gootin kaatua? "No, rynnätköön hän vain. "Sittenpähän nähdään, kumpi ensin murtuu, hänen itsepäisyytensä vaiko nämä kalliot." Vanhuksen sanat vaikuttivat valtavasti muurin edustalla oleviin gootteihin.
Siinä oli taasen tuo ylpeä käytös, joka aina minua ujostutti ylevyytensä kautta. "Erkki setäkin joutui hoviseuraan tietysti vasten tahtoansa", jatkoi hän. "Hän antoi par'aikaa muuttaa kasvihuoneen kivilohkareita, kun ruhtinatar astui sisään meidän seurassamme.
Hän on hyljännyt provastin pyynnön, että rupeisi orpolasten huoneen yhdistyksen puheenjohtajaksi. Nyt oli puheen aihetta. Eläimiä hän kyllä tahtoo suojella ja puolustaa, mutta ihmislapsista hän ei pidä vähintäkään lukua. Onpa se sydämmetön ihminen! On se ruhtinatar sekin!
Julistuskirjassa, joka kajahteli kuin torventoitotukset, hän kutsui "Scipioiden pojat takaisin entisaikojen aseisiin", hän nimitti nuoret ylimykset katakombeista "roomalaisiksi ritareiksi" ja "sotatribuneiksi". Hän lupasi jokaiselle roomalaiselle, joka vapaaehtoisesti ilmoittautuisi, omista varoistaan yhtä suuren lisämäärän kuin ruhtinatar maksoi palkkaa.
Tuo englantilainen kuninkaatar, joka suloisuutensa vuoksi ansaitsisi olla koko mailman ruhtinatar mikä hellyys hänen sinisessä silmässään mikä loiste hänen liehuvissa kultakiharoissansa! Profeetan haudan kautta, tuskin se houri, joka minulle kerran ojentaa kuolemattomuuden timanttipikaria, ansaitsee niin hellää hyväilystä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät