Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. lokakuuta 2025
Mitä laamanni kerran oli päättänyt, sitä ei käynyt muuttaminen; sen Aadolf tiesi vanhastaan. Tultuansa huoneeseensa hän sentähden heti kirjoitti kirjeen ystävälleen pappismiehelle Tukholmassa, ja kertoi hänelle kaikki, mitä hän suullisesti oli aikonut tälle puhua Inkeristä ja Ellistä. Tämän kirjeen kiidätti hän Rolfille ja pyysi Rolfin saattamaan se perille.
Se oli tapahtunut ihan ajattelematta, mutta vaikuttimena oli kumminkin vastahakoisuus Rolfin arvostelun alaisuuteen; tarvitsiko hänen nyt aina kulkea toisen taluttamana, niinkin yksityisissä asioissa kuin lukemisessa! Eikö hän jo ollut siksi kyllin vanha, että voi lukea, mitä tahtoi? Pitikö toisten sitte aina kohdella häntä kuin lasta?
Kohta pahan toinen heistä, pyysi kynttilän ja asetti sen ihan Rolfin kasvojen eteen, kumartuen itse ja laskien kätensä hänen otsalleen. Niina huudahti säikähtyen ja juoksi sohvan luo. Rolfin muodon kankeus ja osanottavainen, tukeva liike, jolla lääkäri tarttui Niinan käsiin, ilmasivat hänelle kerrassaan koko totuuden.
Monta katkeraa kyyneltä vuodatettiin salaa sinä päivänä, jolloin Rolfin ja Niinan kihlaus tuli tietyksi, eikä Rolf ollut niistä ihan tietämätön, sillä hän oli monestikin saanut kuulla suuria salaisuuksia naissairailtaan, jotka hermoheikkoisuudessaan eivät enää edes tahtoneetkaan peitellä, että heidän kohtalonsa oli lääkärin vallassa.
Hän sai takasin entisen hemmoitellun lapsen luonteensa ja moitiskeli välistä miestään, ett'ei hän enää muka ollut niin hellä ja huolenpitäväinen kuin ennen. Varmuus, että Niinan olisi kohta jääminen yksin, olikin saanut Rolfin vähän muuttamaan käytöstänsä häntä kohtaan.
"Näenhän sen, olethan ihan kalpea sinulla on sano, mikä sinulla on?" Samassa tapasi Rolfin sydäntaudin kohtaus, hänen muotonsa muuttui tuhkanharmaaksi ja hän vaipui tuolille, koettaen vetää henkeä hyvin syvään. Niina huudahti säikähtyen ja laskeutui polvilleen hänen viereensä. Rolf tahtoi sanoa jotakin; Niina kallistui häneen päin ja kuuli ainoastaan sanat "mene, mene!"
Hän ei enää voinut nähdä Rolfin muotoa, mutta kuuli kyllä hänen hengityksensä, joka oli säännötön ja vaivaloinen. Pari kertaa huoahti hän syvään. Sitte oli kaikki hiljaa; Niina oli vaipunut ajatuksiinsa ja lakannut kuuntelemasta, hän vaan tunsi, että Rolf nyt vasta nukkui oikein rauhallisesti, kun ei enää kuulunut tuota entistä läähättämistä.
Aadolf puheli niin kauniisti, että Rolfin mieli heltyi. Hän muistutti vielä, että koska he olivat syyttömät, niin oikeuskin heidät varmaan vapauttaisi; mutta Aadolf näytti vakuuttavalla tavalla toteen, ettei tähän toiveeseen ollut luottamista.
Hän oli vanhan soturin, Rolfin, pyynnöstä ja tämän seurassa, hänenhän tietysti kaikin mokomin myöskin täytyi olla kuulustelussa läsnä, ajanut hänen talolleen ollakseen yötä siellä. Mutta kuulkaahan, kunnon herra Aadolf, sanoi Rolf matkalla, mitähän nyt siihen sanotte? Ettekö te vieläkään usko, että kiusaajalla on osaa tässä pelissä? Oi, sehän on kauheata! Jumala varjelkoon meitä kaikkia!
Hän oli itse suoravainen ja avomielinen, ett'ei hänelle koskaan johtunut mieleen epäillä, että hänen vaimonsa salaisi häneltä jotakin. Jos lapsi milloin oli tyytymätön, piti koettaa ilahuttaa häntä se oli Rolfin ainoa valtioviisaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät