Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Tämän kuultuaan hänen majesteetinsa ei virkkanut paljon mitään, mutta amiraali Ankarstjernalle hän sanoi: älkää laskeko Riikaan, vaan Tallinnaan. Me lähdimme purjehtimaan lokakuun 1. p:nä, ja kuningas oli henkivartijoineen Westmanland-nimisessä laivassa; minäkin sain armon olla samassa laivassa.
Kaikki kävi mieltäni myöten, isäntäni nuori puoliso, joka oli nähnyt minun kotimaan ikävästä riutuvan ja harmaantuvan, puhui niin hartaasti minun vapauttamiseni puolesta, että isäntäni mustasukkaisuudesta suostui siihen ja itse vei minut Riikaan, jossa hankki minulle tilaisuuden päästä Kööpenhaminaan ja ... minä sain jälleen nähdä isänmaani.
Riika oli siis, maksoi mitä maksoi, Venäjälle säilytettävä, mutta hävitetyn teollisuuden entiselleen-saattaminen olisi "sotilaallisista syistä" ainiaaksi kiellettävä tuolta vastaiselta rajalinnoitukselta. Elokuussa lähetettiin sentähden Riikaan kiireesti lisävoimia, jotka saapuivat siksi ajoissa, että Väinäjoen linja voitiin säilyttää.
Mutta paljon enemmän kuin syytön vankeuteni vaivasi minua yksinäisyys ja liikkumattomuus sellaisenaan, sillä silloin takertuivat aina ajatukseni Riikan kohtaloon ja mieleni synkkeni syttäkin mustemmaksi. Voisi kenties näyttää siltä, kuin olisin tämän seikan ottanut hyvinkin keveästi, kun yleensä näissä muisteluissani olen niin vähän kajonnut Riikaan ja hänen kohtaloonsa.
Heidän omistusoikeuttansa loukattiin, heidän mieskohtaista turvallisuuttansa uhattiin. Mutta vain kaksi ulkovaltaa sekautui Venäjän sekasortoon: Turkki ja Ruotsi. Molemmat lähettivät sotalaivoja uhattujen alamaistensa suojaksi Batumiin ja Riikaan. Muut Europan vallat tyytyivät tuloksettomaan noottienvaihtoon.
Mutta sitten kirjoitti isäni Puolasta, että minun on tultava sinne; sinä tiedät, että hän on everstinä kuninkaan esikunnassa. Ylihuomenna lähtee laiva Turusta Riikaan, ja nyt olen minä tullut tänne heittämään hyvästiä sinulle ja lapsuuteni kodille. Mutta sinä hylkäät minut, sinä vihaat minua ... et sano minua enää sinuksikaan! Minäkö nyt sanoisin nuorta herraa sinuksi!
Björköön saarella kertoi muuan vanha kalastajapari, että heidän luonaan oli syksyllä majaillut eräs vihollisten käsistä päässyt suomalainen tyttö. Sydämeni rupesi rajusti lyömään tämän kuullessani ja kiireesti aloin udella heiltä lisää. Tyttö ei ollut paljon puhunut vaiheistaan, mutta heidän kuvailemansa tytön ulkomuoto sopi täydellisesti Riikaan.
Gothard tahtoi, että Maunu, samoin kuin hän oli tehnyt, luopuisi Ruotsista ja asettuisi Venäjän alamaisena heidän omistamaansa kartanoon tai ainakin Riikaan, mutta Maunu tahtoi pysyä ruotsalaisena ja vaati kartanoa myytäväksi tahi että veli lunastaisi sen. Ei kumpikaan peräytynyt, ja siten he erosivat riidassa. Niin oli Grönhagenkin kuullut asian.
Tämä nuorukainen oli silloin Riikaan kovin rakastunut, mutta se rakkaus ei ollut vanhan patrunessan mielen mukaan, ja kun luutnantti läksi Venäjälle, vaati patrunessa Riikaa naimisiin Teräsen kanssa. Vaikka Riika oli tottunut kaikki aina tekemään emäntänsä käskyn mukaan, tuntui kuitenkin tällä kertaa käsky kovalta; mutta kaukana oli ystävä, joka häntä olisi suojellut.
Päivän Sana
Muut Etsivät