Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Te olette ollut minulle äiti ... minun turvani ja lohduttajani näinä raskaina aikoina. Miten minä muuten kestäisinkään tätä oloa! Ja nyt ... kun minulle tulee lapsi... Johanna! Luuletko sinä...? Oletko varma...? Olen aavistanut sitä jonkun aikaa... * Johanna, lapseni...! * Mutta mitä sanoo emäntä? ... Oletko sitä ajatellut? Niin, mitä...? Hän on muutenkin käynyt niin tylyksi ja kovaksi.
Jo oli sietämättömän tukala minun istua hyllävälläkin tuolillani, kun ruhtinaat juhlallisessa kokouksessa yhä uudestaan keskustellen neuvottelivat asiasta, mikä olis' ollut helppo ratkaistava, ja salin laipiohirret raskaina, jylsäin seinäin välillä, olivat kerrassaan maata minut kuolijaksi.
Hän oikein horjahti taaksepäin; ei sanaakaan tullut hänen huuliensa yli, mutta hän laski kätensä pääni päälle, kallisti sen taaksepäin ja katseli minua syvästi ja tutkivaisesti silmiin ah, kuinka raskaina luomet peittivät hänen kauniit silmänsä! "Onko meidän välimme nyt kaikin puolin hyvä, Leonore?" kysyi hän viimein tukahutetulla äänellä.
Ajatukset liikkuivat hämäröinä ja raskaina Rejer'issä. Odottamaton raja oli pantu voimakkaalle elämälle!... Kykeneviä miehiä ryhtymään työhön minun jälkeeni, sekä Jan että Jan Conrad! Ja Saara, eikö hän enää tapaa minua laivasillalla?... Tuli aikaisemmin loppu kuin olisin tahtonutkaan! meni kuin häätanssi minulta siitä päivin kuin sain hänet... Hän kohotti lounastaan saadakseen ilmaa.
Se on todellakin surkeata, mutta sille ei mahda mitään. Täytyy vain hieman suopeasti suhtautua luonnon heikkouksiin. Tytöt eivät täällä koskaan joudu naimisiin olematta raskaina, eivät koskaan, rouva hyvä. Ja hymyillen jatkoi hän: Se on aivan kuin paikallinen tapa. Ja närkästyneenä lisäsi hän vielä: Jopa lastenkin keskuudessa.
Taasen nousivat kyyneleet hänelle silmiin ja juoksivat hitaasti raskaina pisaroina hänen poskiansa alas. Asiamies Kluge katseli murheellista rouvaa, vilpittömästi säälien häntä. "Kuulkaa, rouva neuvoksetar", virkkoi hän hetken aikaa mietittyään, "koettakaamme vielä jotakin. Omalla edesvastuuksellani pidän vakuutuksen vielä muutaman päivän lukon takana lähettämättä sitä pois.
Minun "elohopea"-jalkani pysyivät lyijyn raskaina samalla paikalla, johon isäni oli minut lykännyt.
Hyvästi nyt, ukkoseni, sanot aina minun liikojakin puhuvan, mutta jos sinäkin enemmän puhuisit, olisi Iiri ehkä nyt meillä.» Näin sanottuaan matami puikahti ulos ovesta ja meni kulkemaan Renkalan taloa kohti, joka oli virstan päässä kylästä. Matami käveli hiljakseen maantietä pitkin, jonka molemmilla puolin viljavainioitten kultaiset tähkäpäät raskaina nuokkuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät