Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän ei voi ajatella mitään. Ei hän myöskään voi itkeä. Hänen korvissansa yhä kuuluu Georgin töytääminen ovelle, ja hänen askeleittensa nopea aleneminen rappusissa. Ja hänen tunnossansa jyskyttävät lakkaamatta sanat: "Se on tapahtunut, se on tapahtunut!" Tulee yö, tulee aamu. Ei Helena ole mitään voinut ajatella, vaikka hän on koko yön valveilla loikonut selällänsä.
Hän oli kuullut heidän iloiset äänensä rappusissa ja sitten vaunujen vierinnän. Nyt olivat he poissa, nyt oli kaikki niin hiljaista ja yksinäistä ja nyt vierivät suuret kyynelkarpalot alas Leonoren poskia myöten. Hän tunsi olevansa niin hyljätty, niin luonnon lapsipuoli, niin yksinään maailmassa.
Oli kuin olisi ollut joku alakuloisuuden ilme Laurin kasvoilla. Eivät tulleet Hanna ja Kaarina? kysyi Antero heidän lähtiessään alas. Jaa, niin, sanoi Lauri ovessa. Olivat juuri rekeen nousemassa, kun tuli tieto, että Naimin mies on kuollut. Kun se sanottiin, oli Antero jo kaitaisissa rappusissa laskeutumassa alas. Lauri ja Helander tunkivat häntä edellään.
Vasta pitkän ajan perästä, kun Kerttu oli laskenut ainakin kymmenen jysähdystä, nousi hän ylös ja tahtomatta herrain keskustelua häiritä pani kätensä kapteenin olalle ja sanoi hänelle hiljaa: Viaporissa ammutaan. Tuskin oli Kerttu tämän sanonut, niin rappusissa kuului juoksua ja joku rupesi, ymmärtämättä soittaa ovikelloa, kovasti ovea rytyyttämään.
Hänen kätensä minä muistin, että hän ennen aikaan kopeili niiden kauneudesta oli kylmän kostea, ehkä mielenliikutuksesta, ja hän seisahtui aina väliin rappusissa, ikääskuin huoatakseen. Nuot kaitaiset, pimeät ullakkoportaat kuiskasivat myöskin minulle, ettei Taavetti ystäväni, jota kuitenkin ennen aikaan kehuttiin hyväpäiseksi, ole kohonnut kovin korkealle maallisiin etuuksiin nähden.
Muistan minä sen nyt se on Roinisen talo Pumpputorin kulmassa. Vaan ehkä minä tulen saattamaan? Ei sitä tarvitse hyvästi nyt vain. Kuulkaa, mutta ettekö tahtoisi tätä Kanteletarta omaksenne se kyllä joutaisi minulta? En, hyvästi nyt vain. Hyvästi, hyvästi mutta hattuanne ette sittenkään... Ka niin, ka niin... Minä näytin hänelle rappusissa tulta.
Ihmeellistä kyllä ei hän kuuteen kuukauteen turvautunut ensinkään Rosenin rahakukkaroon. Se kohensi häntä jonkun verran kuningattaren silmissä, joka tunsi itsensä erityisesti tyytyväiseksi siitä, ettei tuon englantilaisen omituiset ajopelit enää seisoskelleet heidän pihansa nurkissa ja ettei hänen enää tarvinnut nähdä rappusissa tuon imartelevan velkojan matelevaista hymyä.
Useita kertoja oli hän kuullut kuljettavan rappusissa, mitkä veivät ylisille, mutta sinne ei ollut vielä kukaan tullut. Mutta nyt kuului ääniä, jotka ilmoittivat, ettei ylinenkään jäisi tarkastamatta. Ja Matti arkussaan, missä makasi, tunsi nimismiehen äänen. Toivo pelastuksesta katosi Matissa. Hän tuskin hengitti. Näin, tälläisessä pulassa, kuin nyt, oli hän enskerran eläessään.
Hän lähestyy alaovea, tuossa hän tarttuu kahvaan, aukasee, käännähtää kynnyksen sisäpuolelle. Kuuluu hänen ketterä, kilisevä nousemisensa kaikuvissa rappusissa. Helena on pannut ikkunan kiinni. Ja hän huokaa syvään ja sanomaton lepo laskeutuu hänen olentoonsa. "Muuta en tarvitsekaan tietää, kuin että Georg tuli!" Samassa jo ovikellokin soi.
Vai oli se teistä hyvä, hyrähti Kari. Kuului hiipivää kävelyä lumessa ikkunan alla, sitten kiireisiä askeleita rappusissa, ja samassa revähti ovi auki ja turkkia hartioillaan kantava avopäinen, hajatukkainen, harasilmäinen nainen huusi sisään: Täälläkö sinä taas yökauden niitä lorujasi... Täällä on herrasvieraita, Kaisa... Olkoonpa mitä tahansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät