Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Hänestä eteenpäin käy suomalaisen kirjallisuuden seuraava kehitysjakso kohti yhä suurempaa realismia, yhä yksityiskohtaisempaa kuvausta, yhä tarkempaa elämän-ilmiöiden havaitsemista, kunnes se norjalaisen realismin ja ranskalaisen naturalismin itseensä sulatettuaan päättyy naturalistiseen kansankuvaukseen, jonka n.s. kansankirjailijat 1890-luvun taitteessa huippuunsa kehittävät.
Ollessaan viaton ja tahtoessaan semmoiseksi ennen avioliittoa jäädä, huolehtivat sukulaiset hänen terveydestänsä, eikä edes äitikään pahoitellut vaan pikemmin ilostui saatuansa tietää, että hän oli tullut todelliseksi mieheksi ja anastanut toveriltansa jonkun ranskalaisen naisen.
Hän oli syntyisin englantilainen, saanut kasvatuksensa ranskalaisen kotiopettajattaren johdolla ja puhui täällä ruotsia. Tästä kieltensekoituksesta olikin seurauksena joskus sangen hassunkurisia sekaannuksia.
Bartek alkoi vähitellen katsella sotaa oman etunsa näkökannalta ja tunsi jotakin turvaa ajatellessaan että niin monta miestä ja tykkiä meni puolustamaan ranskalaisen kevytmielisyyden uhkaamaa Magdaa. Välttämättömästi menivät hänen sormensa nyrkkiin ja hänen pelkoonsa liittyi viha. Hän ymmärsi nyt täydellisesti, että hänen täytyi sotaan. Iltarusko oli vähitellen kadonnut, ja pimeä tullut.
Sinulla näkyy olevan halu pettää hänet. Anna hänelle hevoset ja menköön hän hiiteen. Odottakoon hän vaan, Pahomovna; tallissa on kaikkiaan kolme kolmivaljakkoa, neljännen tarvitsee levätä. Ajatteleppas, jos tulee hyviä matkustajia; minä en tahdo omalla päälläni vastata ranskalaisen edestä. Hei! tuolla onkin jo! tuolla tulee! He, he, he, ja kuinka nopeasti ajaa; eihän vaan liene joku kenraali?
Muistan tämän ohessa erään ranskalaisen tiedemiehen sanat näistä nos jours troublés, où Jesus n'a pas de plus autentiques continuateurs que ceux, qui semblent le répudier. Sekavista päivistämme, jolloin Jesuksella ei ole todellisempia seuraajia kuin ne, jotka näyttävät hänet kieltävän.
Ja everstiluutnantti Stålsköld teki niinkuin oli sanonut, enää huolimatta matkustavan ranskalaisen vihasta, ja jätti hänen kulkemaan Tukholmaan milloin ja miten tahtoi. Ja kuitenkin tuli tämä sama ranskalainen, jonka everstiluutnantti edellä kerrotuissa omituisissa oloissa kohtasi hyvin pian vaikuttamaan päättävästi hänen kohtaloonsa.
Tämä mielensävy on joka tapauksessa omituisimpia sielunilmiöitä, mitä 19. vuosisata on tuottanut. Se on yksi ranskalaisen »esprit'n» viimeisistä ihastuttavista puhkeennoista. Kentiespä myöhäisempi aika vielä on huomaava, että siihen sisältyi jotakin 19. vuosisadalle yhtä tyypillistä kuin voltairelaisuus oli ominainen 18. vuosisadalle. Ja Renanin elämä oli kaunis elämä.
Kun sitten Suomen Yliopiston varoista sain matkarahan kirjallisia opinnoita varten etupäässä Pariisissa, ja tulin täten tilaisuuteen pitemmän ajan v. 1890 työskentelemään sikäläisessä, runsaasti varustetussa Kansalliskirjastossa, selvesi minulle sentään ennen pitkää, että jollen voisikaan tutkimuksellani vaikuttaa minkäänlaista uutta muutosta yllämainittujen miesten antamaan yleiskuvaukseen tämän etevimmän ranskalaisen novellistin kirjallisesta toiminnasta ja kirjailijaluonteesta, niin voin minä ehkä kuitenkin käyttämättömistä lähteistä ammentamillani tiedoilla ja näennäisesti vähempiarvoisilla, vaikka kylläkin tärkeillä seikoilla tieteellisesti tukea heidän ylimalkaisempia lausuntojaan ja osaksi myöskin näyttää tutkimukseni esineessä uusia, huomaamatta jääneitä puolia.
Kun nuorelta Volney Beckneriltä, joka oli muutaman Irlannissa asuvan ranskalaisen poika, kerran kysyttiin, mikä todellinen kunnia oli, antoi hän seuraavan vastauksen: "Palvella isänmaataan ja loistavalla tavalla täyttää ne velvollisuudet, jotka ihmisen asema yhteiskunnassa määrää."
Päivän Sana
Muut Etsivät