United States or Latvia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taloudellisia kokemuksia. Arcturus Laurvigistä, oli luettavana kuluneilla keltaisilla kirjaimilla prikin peräpeilissä, jonka Rejer oli saanut kuljettaakseen. Se oli tavattoman vanha kaukalo, jolla sitäpaitsi oli se onni, että sitä aina seurasi paha sää. Vaan kolme vuotta ja tämän neljättä oli Rejer kulettanut sitä St.
Pitkällisten vaivain perästä oli heillä ilo kuulla onnettoman huokaisevan. Muutama minuutti sen jälkeen aukaisi hän silmänsä; mutta vasta puolen tunnin perästä oli hän niin tointunut, että hän taisi ilmoittaa miehille, miten hänelle oli käynyt. "Mitä nyt on tekeminen?" kysyi korpraali luutnantilta. "Käymmekö prikin kimppuun? Meitä on kymmenen seitsentä konnaa vastaan; eikö käy laatuun?"
»Hyvä, hyvä, sir», lausui kapteeni. »Vähän te hyödytte vannottelemisestanne. Mutta meillä on muutakin puhumista», jatkoi hän katkerasti. »Te olette saattaneet prikin häviöön. Minulla ei ole kylliksi miehiä jäljellä sitä hoitaakseni, ja ensimäinen perämieheni, joka oli minulle välttämätön, on saanut miekkanne sisuksiensa läpi ja kuollut sanaakaan virkkamatta.
Se kohotti prikin kepeästi karin yli. Hetkeksi pullistuivat vielä sen purjerepaleet ja se näytti niiden ajamana liikkuvan eteenpäin, mutta vajosi hitaasti koko ajan. Priki painui yhä syvempään aivankuin näkymätön voima olisi vetänyt sitä alaspäin, ja viimein peittivät laineet priki »Covenantin» Dysartista.
Rejer oli jo nähnyt sen viheriäksi maalatun, likaisen prikin seisovan pakkapuotien luona, niinkuin näytti, vielä puolilleen lastattuna suolalla. "Mitä sinä täällä teet?" kysyi hän Rejer'iltä saatuaan hänet lähemmäksi. "Hopeahelaisena? Sinullahan oli hyvä kalansaalis.... Kuules, poikaseni! Elä vaan antau suola-asioihin, sillä sillit on tuuli vienyt! Oo, odotas vähän, meillä on kohta päivällislepo!"
Kylmä etelätuuli, joka oli ajanut prikin lahteen, oli nyt muuttunut lämpimäksi pohjatuuleksi ja aalloista nouseva aurinko ennusti yhtä syyskuuhun kuuluvista, hymyilevistä kevät-aamuista Vandiemenin maassa. Monen laululinnun iloiset sävelet tervehtivät heräävää päivää.
Kapteeni alkoi heti tehdä tarpeellisia tutkimuksia ja kääntyi, ensimäiset tiedot saatuansa, Silman'iin kysymyksellä: "Kuinka suuri on niiden pahantekiäin luku, jotka prikin valloittivat?" "Niitä on kuusi", vastasi tämä, "paitsi Brandonia, joka vastaa tusinaa." "Niinmuodoin seitsemän. Ja kuinka suuri on prikin väestö?"
Mutta niin kauan kuin mahdollista estääksensä vihollista takaa ajamisesta, kokosi hän kajuuttaan kaikki palavat aineet, jotka hän taisi kiireessä kokoon saada, sytytti ne, antoi prikin kulkea rantaa kohti, hyppäsi maalle toverinensa ja pakeni likellä rantaa olevan mäen kukkulalle.
Hän oli mitään vahinkoa kärsimättä kulettanut sitä kolme tuhatta peninkulmaa maanpallon toiselta puolelta tänne asti ja nyt piti hänen se nähdä palavana hylkynä. Ei vähemmin kauhistunut ollut majorikaan, kun näki liekkien hävittävän omaisuutensa. Trevori oli myöskin harmia täynnä konnantyöstä ja kehoitti väkeänsä suurimpiin ponnistuksiin prikin saamiseksi, ennenkun tuli saisi ylivallan.
Meillä oli jo ruuhi melkein merikunnossa, kun tämä mies kirkasi: »Herran tähden, pidelkää!» Hänen äänestään kuulimme, että nyt oli jotain tavatonta tulossa. Ja aivan oikein huutoa seurasikin niin mahtava hyökylaine, että se nosti prikin ylös ilmaan ja paiskasi sitten kyljelleen.