Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Sen enempää aprikoimatta sieppasi hän armotta ukon jotenkin kovakätisesti pihalle seljälleen. Kun ukon hajaantuneessa takkikulussa ei ollut paksun kiinnipitimiä, vyörähti leipä povesta pihalle. "Ahaa, vanha junkkari! Vai kuljet sinä semmoisilla retkillä. Talteen olet olevinasi talon isäntä.
Tulinko tähdistä tuolta etäisistä, niinkuin ne itsekin usein maahan putoavat, vai nousinko mustan maan povesta, niinkuin metsä ja vilja ja kasvit kaikellaiset?... Maailma on niin autio ja tyhjä... Pimeys lepää synkkänä päällä syvyyksien eikä mikään henki liiku liikkumattomien vetten päällä... Mykkänä kuunteli vaisu, talvinen luonto Mustin valitusta.
Wiel' ei näy purjetta; Etäällä mustassa pilvessä Waan välkähtää valo joskus, Se lokin siivestä lie." Hän vaikeni. Pauhasi Jo myrsky täydessä vauhdissaan, Ja aallon vonkuva huoku Syvyyden povesta nous'. Ja tulissa ilma ol'. Ja kolkkoin vuorien ylitse Kovemmin myrskyä kulki Nyt taivaan jyrinä suur'.
Silloin ilmauntuu hän yht'äkkiä kummituksena minulle, herättää makaavan, kuluneen ja manaa esiin muistoja unhotuksen povesta! Oliko minulla veli? Tiesikö maailma, että minulla veli oli ollut? minä itse olin unhottanut häntä!
Kummallinen yhteenkuuluvaisuuden tunto virtaili hänen olentoonsa tuosta nuoresta, lämpimästä naisruumiista, noista pehmeistä käsivarsista ja tuosta nyyhkyttävästä, neitseellisestä povesta, joka niin avuttomana hänen polviaan vasten pusertui. Hänen oli mahdoton olla äkäinen enää. Hän tunsi itsensä nyt vain sisällisesti kauniiksi, jaloksi ja isälliseksi.
Miten tämä yhteiskunnallinen lisäys lähti läntisen erämaan povesta, tahdomme nyt lyhyesti tarkastaa. Lännen asutus. Etelä ja Pohja riitautuvat. Jo 1750 luvulla oli Pohjois-Carolinasta uutisasukkaita asettunut siihen erämaahan, josta sitten tuli Tennessee.
Ja Itämeri ajaa mahtavat, siniset lahdelmansa toisen itään ja toisen pohjoiseen, ja sulkee syliinsä kuin meren tyttären erään aaltojen maan, joka on sen povesta kasvanut, joka kasvaa siitä vielä tänäänkin ja joka korkeilla kallioillaan suojelee emonsa sydäntä.
Mutta kuin aurinko varhain aamusilla nousee meren povesta tai iltasilla laskeutuu metsään lepäämään, silloin Aallotar aivan hiljaa loiskii rantaan, laulaen pitkän pitkää yksitoikkoista laulua entisistä ajoista ja ystävistä, jotka ammoin ovat menneet meidän luotamme ijankaikkisen hiljaisuuden rauhaan.
Hän ei hiiskunut mitään, käänteli ja lämmitteli vaan itseänsä niin paljon kuin vaan voi. "Mitähän sinäkin, onneton, olet lähtenyt liikkeelle ihmisistä näin kovalla ilmalla?" sanoi mökin akka vihelijäiselle veljelleen. Kurja veli ei vastannut mitään suullisesti, sanallisesti, mutta repaleisen nuttunsa povesta veti hän täysinäisen viinapullon, josta hän alkoi ehtimiseen maistella suulta.
Ne olivat ääniä, jotka tuntuivat tulevan toisesta mailmasta, kirkastetun ihmisäänen säveliä, enkelinlaulua, niitä ei saattanut kyynelittä kuunnella. Sydämen ne povesta vetivät, kuuntelevat naiset tunsivat mielihaikeaa ja hekumaa yht'aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät