United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos nuorien joukosa joskus tapahtui jotain, mikä ei ollut oikein omantunnon mukaista, rankaisi ja nuhteli Kaisa wääryyden tekijää, eikä yksikään pannut hänen päätelmiään ja tuomioitaan wastaan, sllä ne oliwat niin totuuteen perustettuja, ettei niitä wastaan woinut ponnistella. Kaiken muun ohessa muodostui hänelle mitä ihanin ja woimakkain ääni.
Kaikki oli niin pienen pientä ja vähäpätöistä. Ja olkoon! Vaikka olisi vielä mitättömämpää kaikki! Mitä se häntä liikutti? Hän oli kumminkin jo edeltäkäsin määrätty masentumaan. Ei maksanut vaivaa ponnistella vastaan. Hän astui eteenpäin, tuskin tietäen minne.
Sitten määränsä saavutettuaan saattoi hän astua armaansa kasvojen eteen, joihin hän ei nyt häpeänsä tunnossa rohjennut katsettaan luoda, astua näiden valoisain, siveäin, neitseellisten kasvojen eteen ja huutaa hänelle: »Olenko sovittanut häpeän? Olenko jälleen arvoisesi?» Tämä kaikki odotti häntä, tämän kaiken voittaakseen tahtoi hän taistella, kynsin hampain ponnistella.
Olkoon minusta vaan Juurus. Niin, ei tässä paljasta päiväpaistetta tule elämä olemaan. Ennenkuin nuo tureikot ovat paenneet ja jättäneet sijansa leipää kasvavalle viljalle, saa tässä aika lailla ponnistella. Kyllähän sitä mielellään tekee työtä, kun koti tuntuu kodille.
Panu ei kuule heidän tuloaan ja koettaa yhä ponnistella ulos päästäkseen. Joka yrityksellä saa hän luukun vähän raolleen, mutta se putoaa taas samassa takaisin. Luukun päälle kaadetut penkit liukuvat kuitenkin hiljalleen syrjään, ja joka työnnähdyksellä nousee luukku aina hinkan ylemmä. Pappi tekee uudelleen merkin Reidalle ja Joukolle ja lähenee luukkua.