Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025


Sillähän minä paraasta päästä elän, että tietojani muillekin annan», vastasi tietäjä. »Niin, niin, kyllä ymmärrän», sanoi ukko ja otti kukkarostansa hopearahan, jonka hän antoi luiskahtaa tietäjän kouraan.

Ruotsilla ei ole paljo tämmöisiä mielen suoria ja selviä osotuksia lauluissansa, vaan kun jostain laulavat, pukevat asian kertomatapaan, taikka tarinoivat jostain toisesta, johon ajatuksessa itsiänsä vertailevat. Heidän laulunsa paraasta päästä ovat sitä laatua, kun virsilaulut tämän kokouksen kolmannessa kirjassa, ehkä kyllä niidenki luonnosta paljo eroavaiset.

Nykyjään Volgalaiset kansat, Mordvalaiset ja Tsheremissit, ovat paraasta päästä maanviljelijöitä; osa jälkimäisistä on kuitenkin metsästäjiä. Vaikka ulkonaisesti kääntyneinä kristin-uskoon, useat heistä pyhissä lehdoissaan salaa palvelevat entisiä jumaliansa. Tsheremissit ovatkin osaksi vielä kastamattomia. Syrjäänit ovat Pohjois-Venäjän varsinainen kauppakansa.

"Onhan sulla kolme koriata maljaa; Pane paras panttiin Minun pääni päästimeksi, Natosi lunastimeksi." "Eipä nato parka, Ei sinun lunastimeksi, Eikä pääsi päästimeksi; Paras juonta-aika. Ennen luovun naostani Ennenkun paraasta maljastani; Natosen minä toisen saan, Vaan en saane maljaa." Neitonen, neitonen Itkee ja huokaa Verikoiran venehessä, Punaparran purtilossa. Katsoi sulho matkaa.

Mutta ruotsalaisuuden paisuvaa valtaa vastaan syntyi kansallinen liike, joka paraasta päästä oli tieteellistä laatua, ilmaantuen siinä, että harrastettiin oman maan kielen ja historian sekä muiden kotimaisten olojen tutkimista. Tämän liikkeen kannattajia sanottiin Fennofiileiksi, s. o. suomalaisuuden ystäviksi.

Tämän viikkolehden päätoimittajana oli Porthan ja sen sisällys oli etupäässä tieteellinen. Niiden toimittajana oli Mynämäen provasti *Antti Lizelius*. Yhteiselle kansalle aiottuina ne paraasta päästä sisälsivät tietoja maanviljelyksestä ja muista taloudellisista toimista.

Miehet joskus vaan tarttuivat kömpelöön sahraan, taikka useammin lapioon; vastahakoisesti käyden työhön, jota niin halventavaksi arvolleen katsoivat; paraasta päästä oli heidän huolenansa vaan mustan karjansa paimentaminen, joka oli heidän suurin rikkautensa. Kaikkina jouto-aikoinansa he kalastivat, metsästivät tai rosvoilivat.

Tieteitä viljeltiin kristillisyyden ensimäisinä vuosisatoina paraasta päästä Aleksandriassa ja Italiassa, josta ne vähitellen siirtyivät muihin Europan maihin. Romalaiset eivät kovin rakastaneet tieteitä, ehkä eivät niitä ylenkatsoneetkaan; ulkonainen kiilto ja loistavuus, sota ja sen pauhut olivat heille mieluisemmat.

Päivän Sana

väki-joukossa

Muut Etsivät