Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Välimatkamme venyi tämän tempun kautta siksi pitkäksi, että saatoimme toivoa huoleti ehtivämme illaksi Ruotsin rannikolle. Päästyämme sitten erinäisten seikkailujen jälkeen takaisin laivastoon ja tehtyäni selkoa viimeisistä retkistäni lupasi amiraali hankkia minulle hänen kuninkaalliselta majesteetiltaan luutnantin valtuuden.
Nyt on jäätävän kylmä, ja jollen erehdy, laitetaan 'Covenantia' juuri merikuntoon.» Mitä Queens Ferryssä tapahtui. Päästyämme ravintolaan vei Ransome meidät rappuja ylös muutamaan pieneen huoneeseen, jossa oli yksi vuode ja joka suurella kivihiilivalkealla oli lämmitetty uuni kuumaksi. Suuren pöydän ääressä, kamiinin edessä, istui suuri, tummaverinen ja totisennäköinen mies kirjoittamassa.
Järvimaan talon luo päästyämme, sattui Anna olemaan pihalla. Sitä olin toivonutki ja siitä syystä olin tämän tien valinnut, vaikka Järvimaan takalolle tavallisesti kulettiin toista lyhempää tietä. "Minnekkä nyt?" kysyi Anna minulta häntä tervehdittyäni. "Käymme täällä uudismaalla".
Vielä kerran puristimme jäähyväisiksi ystävä B:n kättä. Vielä silmäsimme Kairoon, se näyttikin meistä nyt niin omituisen viehättävältä, kun oli synkkä yö ja siellä täällä tuikkeli kirkkaita valoja. Juna lähti kiitämään Välimeren rannikkoa kohti. Päästyämme matkalle aloin lähemmin tarkastaa sitä kirjavaa seuraa, johon olimme joutuneet.
Heti kävelykarsinaan päästyämme saman kopin asukkaat saavat myöskin yhdessä kävellä suuntaamme katseemme oman koppimme kohdalla olevaan neljännen kerroksen ikkunaan. Siellä ei näy mitään, mutta sen sijaan alkaa kolmannen kerroksen ikkunassa vastaavalla kohdalla vilkkua nenäliina.
"Kiiruhdimme", sanoi hän, "joutuaksemme jouluksi satamaan, ja maihin päästyämme ennätin töin tuskin junalle ennen sen lähtöä. Aion viettää jouluaaton sinun ja neiti Margeryn seurassa." "Voi, rakas Kor!" huudahdin, "olen juuri nyt kadottanut hänet." "Kadottanut hänet!" toisti hän ja kävi aivan kalpeaksi. "Ethän sillä tarkoittane että hän on kuollut?"
Perille päästyämme lähti hän kotiin, luvaten käydä minun luonani toisena päivänä; ja minä ajoin Lincoln's Inn Fields'iin, jossa tapasin tätini ylhäällä ja illallista odottamasta. Jos olisin matkustanut mailman ympäri sen jälkeen, kuin erosimme, olisimme tuskin suuremmalla ilolla kohdanneet toisemme jälleen.
Tämän perinpohjaisen epäilemisen hyöty, joka tosin täydessä selvyydessään ilmenee vasta tuonnempana, on etenkin siinä, että se vapauttaa meidät kaikista ennakkoluuloista, valmistaa henkeämme irtautumaan aistien vaikutuksista ja vihdoin tekee vastaisen epäilemisen mahdottomaksi kaiken sen suhteen, minkä kerran tästä epäilyksestä päästyämme olemme havainneet todeksi.
"Jumala meitä varjelkoon! ei totta vieköön siellä ole harvinaista... Hän saa vähän masentaa ylpeyttään, sitten kuin on saanut niin monta suuta täytettäväkseen... Niinkuin me kaikki saamme päästyämme jonkun matkaa maailmassa, Juhl!" "Mitä te siinä latelette, matami Wahl? Onko kanunamies sairas tai ehkä kuollut?" "Niin, te ette varmaankaan ole kuullutkaan siitä, kun olette ollut poissa!
Vihdoinkin sinne päästyämme oli siellä surkea näky edessämme. Naiset olivat kyyristyneinä yhdessä nurkassa, kuolon kalpeina meritaudin kauheita tuskia kärsittyään. He olivat luulleet viimeiset hetkensä tulleen. Kannelta kuuluneet huudot ja myrskyn kauheus olivat heille tuntuneet vielä kauhistavammilta kuin meille, jotka vaaraa avoimin silmin katselimme.
Päivän Sana
Muut Etsivät