Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Onko se sallimuksen syy vai säilyttääkö kukin povessaan omaa onnettomuuttaan? Ken sen selittää ... ken huojentaa nämä huoleni? Ah, armias taivas, vapahda minut tuskistani! Siirtykäämme Turkin maalle. Seuratkaamme Kaarloa hänen sotaretkillään.
Pidettiin iloinen aika, lauleltiin, lausuttiin, soitettiin viulua ja juotiin puoli yöhön. Leonard tunsi olevansa miltei onnellinen keskellä onnettomuuttaan. Hän tiesi, että kumminkin nykyisissä oloissa melkoinen summa oli matkalla hänen vaimolleen.
Mathieu ja Marianne syleilivät häntä ja surkuttelivat hänen suurta onnettomuuttaan.
Lievempi laji häijyyttä ilmenee pelkkänä äkäisyytenä, uppiniskaisuutena, riidanhaluna, tielletulemattomuutena, tai muuna sellaisena; mutta syvällisempi laji sensijaan muodostuu kateudeksi ja jatkuvaksi ilkeydeksi. Sellaiset ihmiset ovat ikäänkuin omassa elementissään onnettomuuksien kohdatessa toisia ihmisiä, ollen aina lisäämässä heidän onnettomuuttaan, jos se suinkin on heille mahdollista.
Tämän orpopojan antaa hän sitte usiammissa värsyissä valittaa vaivojaan ja onnettomuuttaan, ja siitä päästyänsä muistaa korjaajiansa seuraavilla kiitossanoilla: Nöyrimmän sanon kiitoksen, Kaikillen niillen yhteisen, Jotka minun ovat korjanneet, Ja tänne asti auttaneet. Suuri on ollut vaivanne, Suurempi olkoon palkkanne, Jota ei maassa makseta, Vaan taivahass' on tarjona.
Mieluummin olisi hän antanut vihansa kuohua ja viskannut oikeuden palvelijat nurin-niskoin huoneestaan ulos. Mutta muisto kamalasta tapauksesta teki hänen niin hervottomaksi ja raukeaksi, että hän sanaakaan lausumatta hiipi vaan ovesta ulos. Anna itse nousi nurkastaan kalmanvaaleana, kyyneltäkään vuodattamatta tai sanallakaan onnettomuuttaan valittamatta.
Hänen ensimäinen työnsä oli päästää hevonen irti, jotta tämä olisi pääsnyt jaloillensa, ja kun se suurella vaivalla toimeen saatiin, katsahti hän eteenpäin tielle nähdäksensä, ettei luutnantti ehkä olisi huomannut hänen onnettomuuttaan ja nyt tulisi häntä auttamaan. Mutta ei, se oli jo liian myöhään!
Pahaa hänkin oli aina luullut Liisasta, pitänyt melkein huonon ihmisen alkuna ja jo ajatellut, että se olisi rangaistukseksi Latun emännälle, joka ei uskonut Jumalan johdatusta tällaisessa. Sen vuoksi hänellä ei ollut koskaan lohdutuksen sanaa Latun emännälle, kun tämä oli valittanut onnettomuuttaan, huoliaan ja vaivojaan Liisan takia.
Ihmiset olivat ystävällisiä ja hän oli luullut niitten kantavan pahaa sisua häntä kohtaan. Kaikki olivat iloissaan hänen onnestaan ja sen hän nyt ymmärsi olivat surreet hänen onnettomuuttaan. Maailma oli hyvä, vaikka hän oli sitä vihannut, elämä suloista, vaikka hän oli sitä pitänyt niin katkerana.
Ja mitä työtä heillä voi olla, kun he eivät koskaan laittele pukuaan? Ja mistä he voivat puhella keskenään, kun he eivät puhu toistensa puvuista? Kurjaa, kurjan kurjaa on pakanaraukkain elämä, kun heillä ei ole vaatteita. Ajatelkaapa, hyvät lukijat, heidän onnettomuuttaan vielä yhdeltä kannalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät