Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Seuraavana vuonna hän, ilmaisematta omaisilleen muuttuneita suunnitelmiaan, koetti lukea teologiaa, mutta ei löytänyt siitä mitään vastausta sen lisäksi, minkä hän jo pääkysymykseensä nähden oli ennen uskonnosta tiennyt.
Ihastuksen «Ah» huuto huulillaan levitti isä kätensä kohti ylevän ihanaa näköalaa, ja vuorituuli vilvoitteli suloisesti vaeltajien poskia ei kolkon viileänä vaan hempeänä kuin kevään keijukainen. Isä menee paimenmajaan saamaan maitoa itselleen ja omaisilleen. Sillaikaa levähtää toinen tyttäristä sammaltuneella kivellä nojaten selkäänsä kallionseinään.
Pois tahdon väistyä hänen tieltään. Pois tahdon mennä avarampaan maailmaan ... siellä elämän taistelussa kadotkoon kaikki! Valtaava murhe kuvaantui Kaarlon kasvoille ja hajamielisenä lähti hän kävelemään ulos, sillä tuskaansa, jota hän ei tahtonut omaisilleen näyttää, oli hänen vaikea salata. Minne meni Kaarlo?
Mutta kuinka osata ilmaista noin perinpohjin tärkeä asia omaisilleen. Minä mietin siinä tunnin, mietin toisenki, miten puheen alottaisin. "Mikäs Kyöstiä vaivaa? On niin totinen kuin pottu vellissä", sanoi vihdoin Mari. "Minä olen ajatellut ... niin minä olen tuota ... aikonut..." "Naimaan!" huudahti Mari veitikkamaisesti.
Siellä hän oli kaukaa kuullut karjankelloja ja suomalaisen paimentorven toitotusta; jolloin hänen pälkähti päähänsä koettaa hankkia siltä taholta omaisilleen apua. Hän oli siis lähtenyt sinnepäin niin kiireesti kuin pääsi, mutta eksynyt vaikeakulkuisella salolla ja ehti perille vasta myöhään illalla. Kuultuaan hänen kertomuksensa olivat suomalaiset kahden vaiheilla.
Näitten ja muitten lauseitten perästä päättävät he tehdä retken Cirtan kaupungille, koska Metellus sinne oli asettanut saaliinsa ja vangit sekä kaluston. Näin luuli Jugurtha heidän joko valloittamalla kaupungin saavansa vaivat palkituiksi, taikka, jos Romalaiset tulisivat omaisilleen avuksi, pääsevänsä tappelussa taistelemaan.
Tätä Kristuksen lakia noudattaen vaati Simon tunto häntä suolaamaan niitä, jotka vielä ulkona ovat. Ennen kaikkea tunsi hän sisällisen vaatimuksen ilmaista omaisilleen Jumalan tahdon ja niin puhdistaa kätensä heidän kadotuksestaan. Seuraavana päivänä tuliki hän jo kotia ja sanoi iloitsevansa, että hän nyt on löytänyt sen rauhan, jota hän niin kauan on etsinyt.
Ne oli vain yhdet, joilla oli vielä kai hirveän paljon hommaa, vaan niillä mahtoi ollakin kauhean paljon. Väkijoukot olivat kadonneet kokonaan päivän sammuessa, sillä makasiinien ja keittiöitten ovet olivat siihen sulkeutuneet: keskikaupunkilaisten lähimmäisenrakkaus oli tyydytetty ja aika oli pian alkaa osoittaa rakkautta omaisilleen ja ystävilleen sekä omalle itselleen.
Paikkansa menettämistä pidettiin luonnollisesti suurena onnettomuutena, ja pelko, että tämä voisi tapahtua joko jollekin itselleen tai hänen omaisilleen, oli alituisesti uhkaavana pilvenä ajajain onnentaivaalla. Lukija kysynee: eivätkö nuo ihmiset ajatelleetkaan muita, kuin yksinomaan itseään?
Päivän Sana
Muut Etsivät