Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Mutta tammikuun 1 p:nä 1863 ilmestyi vihdoin Lincolnin suuri julistus, jonka kautta kaikki kapinamiesten omistamat neekerit vapautettiin ikuisiksi päiviksi orjuudesta; ja nyt järjestettiin kokonaisia neekeri-rykmenttejä.
Tämän esityksen kongressi kuitenkin hylkäsi. Kaikkialla oli abolitionistin vaarallista olla. Sitä paitsi pidettiin hänen puuhaansa epäkäytöllisenä, mielettömänä ja halveksittavana. Neekerit olivat niin ylenkatsotut, että ne, jotka ottivat ajaakseen heidän asiaansa, ehdottomasti saivat jakaa ylenkatseenkin heidän kanssansa. Mutta ennen kaikkea oli ens' alussa abolitionistina oleminen jumalatonta.
Ja neekerit liikkuvat vilkkaina ansaiten palveluksellaan nyt muutamissa kuukausissa enemmän kuin tavalliset ravintolapalvelijat vuodessa. Kaduilla ja ajopuistoissa oikein kuhisee komeutta. Vaunuja, satoja eri malleja, liikkuu tuossa kirjavana joukkona, osa hevosettomia sähköllä tai puristetulla ilmalla liikkuvia, toiset syöttiläsvaljakoiden vetämiä.
Heillä on yltäkyllin etelän hedelmiä, heillä on kultaa, elehvantin luuta ja kalliita kiviä, eivätkä he tarvitse muuta kuin kättä ojentaa, saadakseen mainion päivällisen... Ei sentään ihan niin. Olettehan nähneet palmupuun kuvan? Sen pähkinöitä neekerit käyttävät yleisimpänä ruokanaan.
"Ja kuka antoi Englannille nuo asukkaat, elävän lihan ja veren, että Englanti ne antaisi pois toisten käsiin?" kysyi vieras nousten seisaalleen. Peter katsoi häneen melkein peloissaan. "Ah mitä Englanti tekisi kurjilla neekerijoukoilla, ellei se antaisi niitä meille? Mitä ne ovat muuta kuin maailmanlopun kapinoitsijoita, koko neekerit?" sanoi Peter. "Mikä on kapinoitsija?" kysyi vieras.
Neekerit olivat menneet ottamaan kiinni muuleja, jotka oli löydetty kukkuloiden välissä, muutaman penikulman päässä, ja valkoiset miehet olivat menneet katsomaan, eikö olisi mahdollista saada ammutuksi jotain riistaa, jolla hiukan voisi höystää maissipatoja, ja myöskin ottamaan selkoa seudusta. Tosin kyllä kaikki neekerikylät olivat hävitetyt kolmenkymmenen penikulman piirissä.
Heitä varten hän oli koonnut pitkin matkaa makeisia ja muuta pikkutavaraa matkalaukkuunsa ja kävi nyt näitä heille jakelemaan. Sillä aikaa kun kaikki palvelijat ympäröivät Evaa, seisoi Tuomo yksinään syrjempänä. Hän katseli ihmetellen ympärilleen ja näytti ihailevan sitä loistoa ja komeutta, joka kohtasi silmää, minne vaan päätänsä käänsi. Sillä Tuomo oli tässä suhteessa kuin muutkin neekerit.
Livingstone, joka tiesi että neekerit uskovat hyenain aina tarkoittavan jotakin ulvomisellaan, kysyi väeltänsä syytä siihen, miksi hyenat niin kovasti ulvoivat ja sai vastaukseksi, että ne iloitsevat edeltäpäin siitä saaliista, jonka ne tietävät huomenna saavansa elefantin jäännöksistä.
Sillä pojalla oli ollut koko homma ennenkuin hän sai sen naisen itselleen. Naisella oli näet neekerimies ja kaksi lasta, ja hän ei tahtonut jättää heitä. Jotain sen kaltaista hullutusta minulle kerrottiin. Tiedättehän millaisia ne neekerit ovat? No niin, minä koettelin houkutella sitä toista poikaa antamaan hänet minulle, mutta ei se peijakas taipunut.
Hän tosin ei olisi voinut näitten kanssa tuhota sitä, jota hän kuolemakseen vihasi, nuorta ystäväämme Emmerichiä, vaan kuitenkin hän tiesi tuottavansa hänen sydämelleen syvän, polttavan haavan, jos hänen onnistuisi jättää vainotut neekerit herra Vanderstratenin käteen rangaistaviksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät