Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. elokuuta 2024
Kreivitär Barnekenin elämään oli pastori tehnyt perinpohjaisen muutoksen. Jo ensi kerralla, kun hän kuuli pastorin saarnaavan, tekivät tämän sanat ja olento niin syvän vaikutuksen häneen, että hän koko sen päivää kävi ikäänkuin unissa ja tuskin puhui kotiväkensä kanssa. Koko seuraavan viikon oli hänen hymyilynsä "ylevän surullinen", kuten Gabriellen oli tapana sanoa.
Ja Heikki kun oli luullut, että ainoastaan hän oli ollut muutoksen alaisena ja uskoton Snellmanin aatteelle vähitellen sen jättänyt ja vajonnut jokapäiväisyyteen! Hän oli odottanut kuulevansa ihan toisia ajatuksia ja puheita kuin mitä nyt kuuli.
Häntä olisi saattanut pitää hienona naisena, niin arvokas, niin miellyttävä oli jokainen hänen liikkeensä, niin säännöllisinä ja viehättävinä esiintyivät hänen päänsä ääriviivat. Tumma villapuku ja ennen kaikkea uusi röijy hopeanharmaine turkisreunustoineen »kazabeikaksi» semmoista nimitettiin Puolan puolella oli tämän muutoksen saanut aikaan.
Minä epäilen häntä. Hän tuntee useiden meidän piilopaikkojemme salaisuudet. Hänellä on kädessään satojen meikäläisten henki, ja minä luulen, että hän on petturi. Minulla ei tosin ole tälle luulolleni mitään sitovia todistuksia. Mutta minusta tuntuu, että huomasin hänessä muutoksen joku aika sitten. On olemassa vaara, että hän on myynyt meidät tai aikoo myydä. Minä olen melkein varma siitä.
Mutta nyt se alkoi minua pelottaa, ja kuta enemmän asioitani ajattelin, sitä enemmän minua kauhistutti. Minussa on aina parannuksen päätös pian syntynyt, kun olen huomannut itsessäni parannettavaa olevan, eikä minun nytkään tarvinnut monta päivää miettiä, ennenkuin käsitin, että muutoksen täytyy tapahtua. Omatuntoni sen sanoi ja omaatuntoani olen aina koettanut totella.
Entiset tuttuni kummasteliwat suuresti, mikä minuun oli tuommoisen muutoksen waikuttanut ja he kokiwat kaikin tawoin saada minua elpymään entiseen iloisuuteeni, mutta kaikki oli turhaa; he eiwät tietäneet suruni syytä, sillä kaikilta salasin sen huolellisesti. Oudot ylioppilastowerini pitiwät minua, joll'eiwät juuri houhkana, niin kuitenkin paksupäisenä ja hieman tyhmänä jörönä.
Lopetettuaan kirjeet hän katsahti kelloonsa: oli jo aika lähteä päivällisille kenraalin luo. Matkalla hänen päähänsä juolahti taas ajatus miten Katjusha ottaa vastaan armoituksensa. Minne hän oli sijoitettava? Kuinka hän itse rupeaa elämään hänen kanssaan? Mitä Simonson? Mikä on Katjushan suhde häneen? Muisti sen muutoksen, joka oli Katjushassa tapahtunut.
Elias oli heti huomannut muutoksen, mutta Miihkali ei tahtonut taikka oikeammin ei voinut itse sitä nähdä, ja rehellinen oli siis hänen vastauksensa. »Olisinhan minä koko ihme maailmassa, jos ajan levottomuus ei ulottuisi minun mieleeni, kun se kerran vaikuttaa kaikkeen muuhun.
"Näenpä että olette pahemmassa kuin pulassa tuntea minua", lausui tuo inhoittava ilmiö, "ja aivonpa kyllä pitää tarkkaa vaaria, ett'ei yksikään omasta kansastani päivännäöllä pääse minua niinkään lähelle". "Mutta kuinka sait aikaan tämän muutoksen?" kysyin.
Saarassa ei kukaan huomannut mitään erinomaista, mutta Fennefos'issa arvelivat edullisen muutoksen tapahtuneen. Se ylenpalttinen ankaruus, millä hän oli aloittanut, oli hänestä tykkönään kadonnut, sen sijaan oli hän melkein nöyrä käytökseltään. Se talo, jota useat etevimmät haugelaiset omistivat, oli jotensakin suuri, ja paitsi maanviljelystä siinä harjoitettiin vähän tehdasliikettäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät