United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Varhain aamulla oli hän leiponut ja rupesi nyt kokoamaan jäähtyneet leivät. Uunikin oli jo viilistynyt ja oli siis aika panna sinne paistumaan tuoreet muikut, ladottuina suurille kaarna- ja tuohikappaleille. Löfvingillä ei ollut suuria varoja, mutta vaikkapa Leenan olisi ollut pakko myydä viimeinen hameensa, ei hän olisi jättänyt koetettua ystävätänsä ilman tervetulo-ateriaa.
»Pian, laittakaa itsenne pois täältä, että Anna Sohvi pääsee lakaisemaan. Minulla on muikut paistettuina ja uusia perunoita tulella.» »Mitäs päivälliseksi saadaan?» kysyi Hanna. »Muna-sekoitusta, viilipiimää, ja ohkaisia pannukaakkuja. Kelpaako?» »Miks'ei.» »Vallan hyvin», arveli Olga. »Kas niin, nyt minä olen valmis.» »Minä myös.» »Saatte sitten mennä ulos vähäksi aikaa, ettette ole tiellä.»
Luultavasti lohet, jotka järvissä oleskellessaan suurimmaksi osaksi elävät muikuista, kerääntyvät vesistöistä toisiin laskevien muikkuparvien mukana tämmöisiin ahtaisiin paikkoihin ja ovat sieltä eräinä aikoina helpommin ja runsaammin saatavissa kuin suurilta seliltä, missä ne hajaantuvat enemmän. Jos me aina tietäisimme, missä muikut liikkuvat, tietäisimme myös lohien olinpaikat.
»Mutta miksi ne ottivat vain niin lyhyen ajan? Se luultavasti riippui siitä, että muikku sinä aikana »nousi» ja lohet sen mukana. Kun muikut taas lähtivät, seurasi lohikin mukana tai poistui kyllänsä saaneena, tullakseen seuraavana yönä muikkujen kanssa takaisin. »Tässä niemessä, tämän vapajavan virran rannalla olisi mitä herttaisin kalamajan paikka.
Päivä jo oli laskemaisillaan, ei läikähtänyt enää lainettakaan järven pinnalla, pienet virit vain siellä täällä osoittivat, missä muikut pistelivät.