Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Mä muistan äitin armaan, Hän harmaantuu, kuin sä, Vaan mieleltänsä varmaan Hän ain' on lempeä. Ol' isoisän' hänkin Sokea vanhana, Mut voitti näkevänkin Sielunsa valolla. Oot omaisteni lainen, Se mieltän' iloittaa, Kun valo armahainen Kesk'yöllä pilkuttaa. Kas tähtein valon esti Kesäinen aurinko, Sä tulit, leppyisesti Katselee tähdet jo.
Jotain vaatimatonta ja samalla viekasta piileskeli noissa tavattoman pienissä silmissä, joita suojasi ankaruutta osoittava, tumma silmäripsepari. Mutta katsomatta tuohon vastenmielisyyteen, jota tunsi, oli vaikeata kääntää silmiänsä näistä kasvoista, joissa oli jotakin niin elävää, mutta samassa niin sydäntä liikuttavaa, että tuli varsin kummalliseksi mieleltänsä.
Tämä kunnon mies näytti olevan erinomaisen tyyni ja leppeä mieleltänsä. Haukkumiset ja uhkaukset eivät koskaan pystyneet tai eivät ainakaan näyttäneet pystyvän hänen muistiinsa. Kun Durward rupesi häntä nyt taas puhuttelemaan, niin hän antautui keskusteluun aivankuin ei mitään pahaa sanaa olisi heidän välillänsä ollut aamulla.
Mä äidiltäni opin vanhat kielet ja menneen ajan teot tuntemaan; mut tiedoiltaan ja mieleltänsä oli tytärtään kumpaakin hän suurempi, ja verrata jos häneen tahdot heitä, niin etusijan saa Lucretia. Ja usko: mitä luonto, onni salli mun saada, koskaan sitä katsonut en omaksen', en kunniakseni. Ma iloitsen, kun viisaan miehen puheen voin ajatuksen mukaan ymmärtää.
Hän tuli iloiseksi taas mieleltänsä, ja jokainen, joka oli vieraana hänen talossansa, olisi mielellään tullut toisenkin kerran. Mutta heitä ei koskaan kutsuttu uudestaan. Vaikka Abu Hassan olisi ollut kuinka mieltynyt tahansa vieraaseensa, niin ei hän sittenkään luopunut päätöksestään ja jos hän sattumalta kohtasi hänet kadulla, niin hän väistyi aina hänen tieltään.
Päivän Sana
Muut Etsivät