Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Neljässä niitä viinoja sitten illan pitkään peittosimme. Mutta mont' on juonta juopuneella, vaan ei yhtään hyvää. Vaimo höyrypäissään lähti pimeään ja pakkaseen ulos hoippimaan, Linkonen meni viinasaksan taloon ja viinasaksa sekä minä menimme häätaloon. Tuskin meistä kukaan tiesi mistä syystä niin teki. Häätalossa tarjottiin meille uusia höyryjä. Siellä illan ilohumussa kului aika myöhään yöhön.
Eva tuli ensimmäisten joukossa; toisten tyttöjen piti tuleman perässä, sanoi hän. Me menimme kirkkoon ja istuimme erään muurin-kulman varjoon, odottaen että näkisimme aamu-auringon ensi-säteiden loistavan monivärisien akkunain lävitse.
Paronitar istui portailla; hänellä oli kädessä iso kukkakimppu, jonka hän antoi Tommille. Tässä me nyt erosimme ja yöhyväiset lausuttuamme menimme kukin huoneeseemme. NELJ
Olin syvästi kiitollinen tuolle uskolliselle ystävälle ja pidin kiinni hänen käsivarrestaan. Pelkään, että olisin tullut hulluksi tuskasta, jos minun olisi ollut pakko jäädä näihin huoneisiin. Oi, mikä arka, avuton raukka olinkaan! En ollut ollenkaan sovelias siihen toimeen, jonka olin ottanut täyttääkseni. Me menimme ulos.
En kyllä häneen kertaakaan katsonut, sillä omien askeleitteni tarkkaamisesta oli minulle kylliksi huolta. Mutta selvää on, että hänkin oli yhtä tylsistynyt väsymyksestä kuin minä ja että hän yhtä vähän kuin minäkään katsoi minne menimme, sillä muuten emme olisi astuneet suoraa päätä väijytykseen kuin umpisokeat miehet. Se tapahtui näin.
Kurjasta maksusta autoin minä häntä etsimään tyttöä, joka asui kristittyjen joukossa Tiberin takana. Menimme sinne yhdessä, ja miekkailijasi Croton, jonka Vinitius turvallisuuden vuoksi oli palkannut, oli mukanamme. Mutta Ursus, Lygian orja, kuristi Crotonin. Se on, oi herra, hirveän väkevä mies, joka vääntää härältä niskat nurin yhtä helposti kuin joku toinen taittaa unikukan varren.
Vihdoin lakkasi hän, pyyhki kyyneleet pois ja me menimme eteenpäin. Minä tahdoin puhua, mutta hän pyysi aina minua odottamaan. Me mykistyimme. Vihdoin hän toipui ja rupesi puhumaan.
Tammikuun 8 päivän aamulla k:lo 8 menimme taas etuvartioiksi samoille paikoille, joissa olimme kuudentenakin päivänä. Ehtoopäivällä saimme kutsumuksen tulla sieltä takaisin kaupunkiin. Kenraali Gurko oli antanut käskyn tarkk'ampuja-prikatille olemaan huomiseksi valmiina täydessä kunnossa marssiakseen Filippopolia kohden.
Itse menimme jo varasilta kokoushuoneesen ja valitsimme siamme johonki nurkkaan, josta helposti saattoi kaikki nähdä ja kuulla. Kauan ei tarvinnut vartoa, ennenkun huoneesen alkoi keräytyä väkeä.
Kas niin, hyvät herrat, menkäämme nyt yläkertaan". Jokainen ihminen talossa, naiset ja miehet, vangittiin, ja ennenkaikkia "sotavanhus". Sitte minä hain ja löysin vuoteen, jossa olin maannut, jonka tehtyä menimme sen yläpuolella olevaan huoneesen. Siellä emme nähneet mitään erinomaista.
Päivän Sana
Muut Etsivät