Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Tämän viimemainitun tapauksen muistoa viettävät joka vuosi tuhannet "pyhiinvaeltajat" siten, että määräpäivänä käyvät turkkilaisten vartijain saattamana joella, juovat sen vettä, uivat siinä ja palaavat Jerusalemiin. Moni matkustavainen ottaa mukaansa Jordanin vettä ja kuljettaa sitä ilmanpitävästi suljetuissa läkkiastioissa kotiinsa, käytettäväksi lasten kasteessa.
Matkustavainen mielellään viivähtääkin näissä muistoissa, jotka, mitä kauemmin niitä tarkastelee, sitä miellyttävämpinä avautuvat sielun silmäin eteen. Iloisella mielellä saapuu hän Betlehemiin, johon paikkaan liittyy suloisimpia, pyhimpiä muistoja. Niin oli ainakin meillä koko matkan, joka kesti ainoastaan noin kaksi tuntia. Tien pituus on siis peninkulman paikoilla.
Niin, minä olen matkustavainen. Nähdäkseni palvelette jossain rykmentissä... Olemme siis tavallaan tovereita. Luultavasti. Nimeni on Ell, toisen henkivartiokaartin luutnantti. Sangen mieluista! Entä te, jos saan luvan... Kreivi Cronhjelm ... luutnantti ... luutnantti Skoonen rakuunarykmentissä. Nöyrin palvelijanne... Onko kreivi ollut kauan tuttava neiti Palmin kanssa?
Miehekkyyden hetkinä me tunnemme, että velvollisuus määrää meidän paikkamme. Sielu ei ole matkustavainen.
Tällaista ystävällistä kohtelua saapi matkustavainen kaikkialla Saksassa osakseen. Se tuntuu varsin hauskalta, etenkin kun omassa maassamme useinkin matkustamme niin hiljaisina ja nyrpeinä, kuin olisivat muut matkustavaiset vihamiehiämme tai olennoita, joista meidän ei tarvitse vähääkään huolia. Mutta jatkakaamme matkakertomustamme.
Aateliset asuvat palatseissa, jotka ovat Euroopalaiseen tapaan sisustetut, mutta ei Euroopalaisella maulla. Turhamaisuus ja loiston himo sitävastaan nousee kovin korkealle. Niin esim. eräs matkustavainen huomasi peilejä vaakasuoraan asetetuiksi, kuin niille ei muuten tilaa ollut. Suurin loistonhimo kuitenkin ilmestyy ruhtinoissa.
Pyydän anteeksi, että olen vaivannut herraa! virkkoi tuntematon, kumartaen ja kääntyen mennäkseen. Eikö saa tietää, keneltä voin sanoa terveisiä? kysyi luutnantti. Kysymys on eräästä taulusta... Anteeksi, että olen teitä viivyttänyt! vastasi vieras, jatkaen menoaan portaita alas. Ei haittaa ... minä olen juuri lähdössä ulos... Olette varmaankin matkustavainen? uteli Gustaf.
Kun toistamiseen lähenin ravintolaa, muistan, että sen seinät näyttivät entistä mustemmilta, että satoi yhä kovemmin ja että isäntä ja passaripoika seisoivat ovella, nähtävästi minua katsellen. Vielä muistan huomanneeni yhden asian; tiellä näin pienen pilkun, ikäänkuin joku matkustavainen lähenisi. "Minä tulin takaisin koiraani hakemaan," sanoin minä. "Minä en mitään koirastanne tiedä."
Tämä rikos, kuten hän itse Nehljudofille kertoi, ei ollut hänen, Makarin, vaan sen, paholaisen tekoa. »Makarin isän luo,» kertoi hän, »oli poikennut eräs matkustavainen ja kahdesta ruplasta tingannut kyydin 40 virstan päässä olevaan kylään. Isä oli käskenyt Makarin mennä matkustavaista kyytiin. Makar valjasti hevosen, pukeutui ja alkoi yhdessä matkustavaisen kanssa juoda teetä.
Erikin suureksi suruksi näytti Helena katsovan nykyistä olopaikkaa ainoastaan väliaikaiseksi, ikään kuin levähdys- tai leiripaikaksi matkalla jonkin suuren pyrinnön perille. Mikä se kaivattu paikka oli, Pietariko vai Moskova, sitä hän ei tiennyt itsekään; vaan että hän täällä kuvernöörin kaupungissa oli ainoastaan "matkustavainen", se hänellä oli aivan selvillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät