Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Niin, Jaakko oli taistellut niinkuin mies, taistellut voiton taistelon. Hänelle oli luvassa kallis-arvoisin palkinto, mitä maailmassa on, jos hän voittaisi, ja tuo antoi hänelle voimaa. Hän tiesi nyt olevansa, Marin mielestä, parempi mies kuin Marttalan Matti, ja hän uskoi sen, sillä Mari oli sen sanonut. Jaakko oli saanut palkinnon.
Marttalan kellari-kamarista kappaleen matkan päässä oli eräs vanha ja riutunut mökki. Joutunut oli sen asukaskin, sillä hän oli vanha ja kivuloinen. Hän oli usein sairaana tuo vanha vaimo.
Olipa leikkivien poikasien joukossa tuo Marttalan mahtava Matti poika, jonka äiti kysyttäessä voi sanoa, että heillä on viisikymmentä maidon antajaa ja sata turkin kantajaa ja jonka isä kuntakokouksissa ja kaikissa vaaleissa äänesti ummelleen koko veron edestä. Tuon vanhempiensa numero-määrän tiesi Matti poikakin aivan hyvin, vaikk'ei hän ollut sen vanhempi.
"Niin kunniakkaan miehen tuntee kaikki näin läheisessä piirissä asuvat, rehelliset ihmiset. Mutta tunnettekos Marttalan Matin?" "Hänenkin tunnen vallan hyvin." "No, minkälainen mies hän on mielestänne?" "Kaikki muut ihmiset pitävät häntä kunniallisena ja rehellisenä ihmisenä, mutta minä en hänestä hyvää ajattele", sanoi Jaakko viattomasti. "Kuinka niin?" kysyi vieras säpsähtäen.
Entisestään olisi minun pitänyt tietää, mitä siitä seuraa, kun Jaakkoa syyttömästi solvasee, mutta se p n Marttalan Matti saa semmoisia aikaan, vaan ei hän vasta enään minua narraa käymään syyttömien ihmisien silmille", höpisi mies, eikä huomannut Maria.
Marttalan mahtava, rikas ja ylpeä isäntä, poikansa Matin ja vieraan miehen kanssa, oli talossa; tuo outo mies oli puhemies, sillä nyt piti tapahtua Marin ja Matin kihlajaiset. Mäkelän Mauno ja Marttalan Erkki Matin isä olivat kauvan olleet hyviä ystäviä. He olivatkin kylän varakkaampia miehiä, sopihan heidän olla ystävykset ja kestailla.
"Niin, minunhan täytyi jos mieli oli saada velkakirja pois. Ja etpä usko, Jaakko, minä olin oikein ylpeä ja sanoin Marttalan Matille, että se oli viimeinen kerta, kun hän on pääsnyt meitä hätyyttämään.
Mutta kukaan ei ollut mitään kuullut, ja ne henkilöt, joiden luokse Jaakkoa asiassa ohjattiin, tiesivät siitä kaikkein vähimmän; appensa ryöstäjää, hirmuista rikoksellista ei tahtonut kukaan puollustaa, sen kannatuksen tarvitsi nyt tuo kelvollinen, rehellinen ja kaikin puolin kunniallinen Marttalan Matti. Syksy tuli, käräjät lähenivät ja yhä huolellisemmaksi kävivät Jaakko ja Mari.
Ennenkun huominen päivä on loppuun kulunut, ei Marttalan Matilla ole meidän kanssamme mitään tekemistä. Heitä vaan se asia minun haltuuni!" sanoi Mari luottavasti. "Aiotko mennä isäsi luokse?" "En; eikä se meitä mitään hyödyttäisi." "Sitähän minäkin", sanoi Jaakko ja hengitti vähän helpommin. Aamulla pantiin hevonen aisoihin ja Mari lähti ajamaan kylään.
Minusta on hyvin väärin kun Marttalan Matti kiusaa teitä ja pyytää teille vahinkoa, sillä minä olen teidät huomannut rehelliseksi, kelpo mieheksi. Mutta muutamasta ajattelemattomasta sanasta ei laki määrää minkäänlaista rangaistusta. Ja ilman sitä, minä voin vaikuttaa paljon eduksenne, sillä minä tulen, asiaini tähden, teidän kylään, heti kun käräjät ovat alkaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät