United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pikku morsian oli saapa kultakellon oikein erinomaisen sievän, sekä täydellisen koristereunusteen ihan ties mitä mallia se nyt taasen olikaan, jota herra Mellin sanoi sen olevan. Tavat ja mallit eivät olleet Ludvigin vankkoja puolia. Kaksi kertaa oli hän saanut reput lakitieteellisissä koekirjoituksissa, minkä jälkeen hän oli heittänyt luvut sikseen.

Malilan renki Aapeli oli lukkarissa ollessaan oppinut jonkun verran kirjoittamaan, ja nyt hän pyhinä neuvoi toista renkiä ja ketäpähän sattui. Malisesta se oli mieleen, vähemmin pyrkivät kylään, ja olihan se sekin jotain kunniata talolle, kun rengit osaavat kirjoittaa paremmin kuin muualla taloiset. Joskus hän itsekin näytti kirjoituksen mallia, että miten ponnosti sen pitää käydä.

Lopuksi löysi hän yhden, jonka sanottiin olevan Pariisin mallia, ja hän omisti sen itselleen samalla riemulla kuin kemisti kunnian keksiessään jonkun uuden alkuaineen.

Adelsvärd oli niitä taiteilijoita, joissa naisruumiin muoto, piirteet ja väri herättävät omistamisen pakottavaa tarvetta, juurtunutta kunnioittavaa uteliaisuutta ja ihailun riemua keksiessään uutta siinä, missä luulisi kaiken jo olevan tuttua. Hänessä oli se tajunta, että juuri tällä tapaa hän oli tahtonut omakseen jokaista uutta mallia.

Matti sai pian ruveta koulumestarin virkaan, opettaa talon lapsia kirjoittamaan, ja tämä olikin hänelle hupaisin toimi, siinä hän hääräsi paperilappujen kansa, kirjoittain mallia ja laskien sukkeluuksia yhtenään.

Jalkineet oli minulla uusinta mallia, ja takki istui kuin valettu. Mutta mitäpä siitä! Kaikki on nyt ollutta ja mennyttä. Niinpä näkyy, virkkoi kelloseppä, joka oli pannut silmälasit nenälleen, tarkastellakseen vierasta, ja lisäsi sitten: Oletteko astunut paljon tänä iltana?

Itsestään lankeevaa on, ettei keskustella syvämietteisissä aineissa, mutta minä kyselen yhdeltä rouvalta mistä hän pitsinsä ostaa, ja hän minulle selittää miten hän niitä pesee, ja eräs toinen nainen puhuu pienestä tyttösestään ja lupaa minulle uutta mallia kannatin-vaatteelle.

Heillä täytyy olla kuva minusta. Niin, koko kansalla täytyy olla kuva minusta! Mutta niinä kansallisen liikkeen aikoina oli kansallamme kuva miehestä, jota se kunnioitti herättäjänänsä, joka oli sen suuri mies, sen rakkauden esine. Hän oli meidänkin kaikkien ihanteemme, jolle pidimme hehkuvia puheita ja vietimme innokkaita juhlia. En siis kaivannut mallia tähänkään kuvaan.

Valitettavasti ei ole muillakaan lauluniekoilla vielä ollut parempaa mallia eli johtoa, kun vasta nimitetyt kielensä suhteen kehnot ja vaivaiset, mitteen vuoksi peräti typerät ja kelvottomat laitokset, jotka jo vuosisatoina ovat paljo huolta Suomen Runottarelle tehneet, ja vasta kentiesi mitä vielä tekevät, kun jo ovat hänen suurimmalle osalle kansasta tuiki tuntemattomaksi saattaneet, elikkä turmelleet korkoamme, ettei moni meistä enää tajua'kaan vanhan Suomen runon suloa ja lempeyttä, joka ennen aikoinansa heitteli kiviä ja kantojakin ja pani karhut tanssimaan tasajalassa.

Kun spartalaiset Termopylen luona saarrettuina luopuivat taistelusta, vaan ei taistelemasta, menivät he solan ulkopuolelle, koristettuina ja voideltuina kuin juhlaan. Minä tahdon koristaa elämäni. Tahdon taistellen syventyä suuren kysymyksen ratkaisuun: malliko vai ei mallia? Mutta tämä kysymys ei ole eikä voi olla yksinäinen. Siitä johtuu ratkaisu kahden suuren välillä: mieselämä naiselämä?