Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Helpoituksekseni olen minä hiljaisina hetkinä kuvaileva nuoruuteni muistoja tuolta kotiseudultani, jonka niin harva täälläpäin ymmärtää. Tämä on sielultaan sairaan miesraukan kertomus, joka sisältää enemmän omia vaikutelmia kuin ulkonaisia tapahtumia. Ensimäinen luku. Isäni oli maakauppias ja omisti ...venin kaupan Länsi-Lofotenissa.
Molemmat kapteenit rupesivat puuhaamaan whistiä. Kolmanneksi mieheksi saatiin muuan maakauppias. Mutta neljäs puuttui vielä. Pelaako herra Ljungberg whistiä? Antin täytyi tunnustaa, ettei hän, ikävä kyllä, taida whistiä. Ainoastaan knorria hän... Knorria! purskahtivat kapteenit nauramaan. Teidän kasvatuksenne on vielä alussa, nuori herra!
Woi kuinka surkean naurettawalta isännän käytös nyt näytti. Hän pukkaili ja pyllisteli jo kaukaa kauppiaalle ja sitä hän teki lakkaamatta niin kauwan kuin hän ehti kauppiaan luo. Sitten otti hän häntä kädestä kiinni ja kumarsi sywempään kuin koskaan ennen. Maakauppias raapi jalallaan ja kumarteli wastaan imelä ilwehymy suussa.
Mutta muulle maailmalle ei ole tarpeellista tietää, millä hetkellä ja mistä lähteestä Antti sai kutsumuksen ruveta omantakeiseksi kauppiaaksi. Hän on nyt maakauppias, ja sillä hyvä. Elää omillaan ja elättää muitakin, joka on vielä parempi.
He puhuivat jok'ikisestä puusta, minkä näköinen se oli ollut silloin, kuin se istutettiin, sen käytöksestä eri kesinä oliko se kukkinut ja kantanut hedelmiä vai jörötellyt ja päättyivät arvailemaan sen tulevaisuutta. »Sinä saat nähdä, että suuri vuodelta 18 tallin takana jonkun ajan perästä tulee numero ensimmäiseksi koko puistossa,» sanoi maakauppias ja vilkutti toista silmää. Pietari epäili.
Sekään ei rouva Scharfenberg'in mielestä ollut paikoillaan, koska hänen miehensä oli koroitettu toiseksi henkikirjuriksi pitäjässä ja syynä siihen, että vouti tänäänkin oli kutsunut rikkaan Matami Giljen luoksensa, oli, niinkuin hänen miehensä sanoi, ainoastaan yleisen suosion hakemista, sillä hän pysyi kuin pysyikin aina entisellään, maakauppias Gilje'n leskenä!
Juotiin kahvia ja syötiin tanakkaa vehnäleipää. Sitten katosivat molemmat ystävykset; Knut näki heidän sitten kävelevän käsitysten milloin puistossa, milloin joen rannalla, milloin maantiellä, jossa he pysähtyivät ja puhelivat ohikulkijain kanssa. Maakauppias tarjosi vieraalleen sikarin.
Niin olikin: maakauppias piipunnysä hampaissa, hänen vaimonsa ruskeassa olkihatussa, leukanauhat auki lämmön vuoksi, ja nuori, valkoverinen tyttö vaaleassa kesäpuvussa ja sinistä harsoa hatussa.
Hän virui ja ihmetteli, että hän oli elänyt tätä elämää, joka ei suinkaan ollut tapauksista rikas, maakauppias Brandtin vieraana kokonaisen kuukauden, vielä ajattelemattakaan kotiinlähtöä. Mitä kaikkia maaelämän huvia hän olikin tällä ajalla sulattanut. Hän oli purjehtinut, kalastanut ja kiivennyt vuorenhuipuille, pelannut krokettia ja juossut leskeä.
Maakauppias mörähteli jotain, josta ei voinut saada selvää, ja katsoi Knutia epäillen; hänen vaimonsa sen sijaan otti Knutin käden molempiin käsiinsä ja vakuutti, että hän kauvan oli halunnut tavata Pietarin parasta ystävää. Maakauppias kutsui molemmat ystävykset heidän kanssaan päivällisille ravintolaan. Päivällispöydässä maakauppiaan vaimo johti puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät