Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. toukokuuta 2025


Olisi ehkä pitänyt jäädä kotiin aatteittensa puolesta taistelemaan; vaikka kyllä kai sittenkin oli parasta, että katosin. »Tapasin täällä joukon nuoria taiteilijoita, joiden maailmankatsomus oli aivan toinen kuin taiteilijoilla meidän nuoruutemme aikana. Sinä tiedät tuon uuskristillisen suunnan, josta on niin paljon puhuttu. He olivat hartaita kristityitä ja kokivat uskoaan taiteessaan toteuttaa.

Tämä maailmankatsomus on n.k. teosofinen, jonka ensimäinen julistaja meidän ajallamme oli H.P. Blavatsky. Madame Blavatskyn »Salainen Oppi» y.m. teokset ja rikas teosofinen kirjallisuus eri kielillä tekee selkoa teosofisesta maailmankatsomuksesta. Tämä nykyaikainen teosofia ei ole mikään opinkappalejärjestelmä.

Valistus, sivistys ja kristillinen maailmankatsomus on tässä suhteessa kieltämättä vaikuttanut kohottavasti kansoihin. Mutta yleinen mielipide ja arvostelu riippuu siitä käsityksestä magiasta, mikä on vallalla. Jos käsitys muuttuisi, muuttuisi arvostelukin. Emme suinkaan tässä tahdo yrittää muuttaa yleistä käsitystä magiasta.

Kynään on minut saattanut tarttumaan eräs lauseparsi, joka ulkomailta tuotuna on alkanut näkyä meikäläisessäkin kulttuurikeskustelussa: luonnontieteellinen maailmankatsomus. Tosin voinee tuntua turhalta yritys lähteä tällaista epämääräisyyksiin haihtuvaa otusta lähemmin katsastelemaan, mutta kun uskon, että alla piilee itse asiassa sangen tuttu fysionomia, lähden kuitenkin taipaleelle.

Oli surkeaa, että niin oli, mutta sitä ei voinut auttaa, ja filosoofinen maailmankatsomus kielsi tuhlaamasta sääliväisyyttä asioihin, joita ei voitu muuttaa. Toinen seikka oli vielä omituisempi.

Jos »maailmankatsomuksella» tässä ymmärretään sitä, mitä sillä tavallisesti ymmärretään: niiden käsitteiden kokonaisuutta, jotka meillä on todellisuuden yleislaadusta, niin on räikeä väitteeni se, että »luonnontieteellinen maailmankatsomus» on kokoumus poroporvarillisuutta ja pintapuolistettua luonnontiedettä.

Monet niistä, kuten myös hänen Hämäläisen laulunsa, ovat säveltäjien siivittäminä suorastaan kansanlauluiksi muuttuneet. J. H. Erkon maailmankatsomus ja ajatustapa on tähän saakka vielä tyypillisen kansallisen romantikon. Muutos tapahtuu hänessä 1880-luvulla.

Monet kansanjutut kertovat, että piru on jo kuollut tai joku urho hänet tappoi. Henkilökohtainen piru onkin jo eräissä kirkollispiireissäkin tunnustettu kuolleeksi ja kaikkien maiden valistunut kansanaines on jo aikaa haudannut "herra Vihtahousun". Piru eli niinkauvan kuin ihmiset sitä tarvitsivat, mutta uudet aatteet ja valistunut maailmankatsomus lopetti pirun tarpeen ja piru katosi.

Päivän Sana

helviä

Muut Etsivät