Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tässä menetellään yhtä nerokkaasti kuin teki entinen puumies, jolla oli kolme tylsää kirvestä ja joka saadakseen muka veistävämmän työaseen sitoi kirveensä yhteen. Tämän komiteataikauskon rinnalla ja sen edellytyksenä on meillä vallitsemassa eräs toinenkin taikausko: »hyväpäisyyden» taikausko. Sen lumoissa ovat yhteistoiminnalliset käsityksemme.
Niin äkillinen oli ollut onnen käänne, se oli hänet viskannut nuoruuden, nautintojen ja onnellisen rakkauden huipulta häpeän syvimpään alhoon, jotta hän nyt saisi kokea lähestyvän tuskallisen kuoleman kauhut; vain vaivoin hän saattoi muuta ajatella, kuin että hän yhä vielä oli jonkun hirveän harhanäyn lumoissa.
Peittelemättä siitä Ilpotar Panulle kertoi, ilkkuen vielä, että on se yhtä hyvä tietäjä kuin sinäkin. Paremmat on uhritemput, juhlallisemmat menot, eikä aja naisiakaan uhripöydältä. Eivätkä uhkauksista huolineet. Olivat kuin lumoissa. Kuritutti Panu miehillä naisiaan, mutta he yltyivät vain siitä. Syyn kyllä tiesi Panu.
Olen usein ollut sen lumoissa, illan vaihtuessa yöksi, liukunut kuin puolihorroksissa toisesta toiseen, viihtynyt siinä hetken, värissyt sisäisesti jotakin uhkaavaa ja outoa, irtautunut siitä, nostanut ankkurin ja soutanut kotiin. Nyt en saa itseäni siitä valveutetuksi, vaikka koetan tosin heikosti.
Eikä saanut Ilpotarkaan sanojaan. ILPO Ei siihen sanoja tarvis. PANU On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat! ILPO Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut sinuakin silmätyksi. PANU Silmätyksi? ILPO Sen on voima silmissään ja sanainsa soinnussa. PANU Niissäkö ? ILPO Mahdoit antaa minun menn'yönä.
Niinkauan kuin ruotsinkielinen pohja-asutus on siirtolaisuuden Amerikkaan tai kaupunkeihin ja tehdasalueille siirtymisen lumoissa, niin kauan korvaa »ruotsalainen maa» siten siltä menetyksiin menevät työnsuorittajat ainoalla mahdollisella, tarjolla olevalla työvoimalla, suomenkielisellä.
Ja kun Tristan tämän loihtukulkusen lumoissa hyväili tuota pientä lumo-eläintä, joka haihdutti hänen huolensa ja jonka turkki tuntui käsiin hienommalta kuin hienoin silkki, niin tuli hän ajatelleeksi, että siinä olisi sopiva lahja Isoldelle. Mutta mitä tehdä! Herttua Gilain rakasti Helu-Lelua yli kaiken; ei petoksella eikä rukouksella olisi voinut saada häntä siitä luopumaan.
Minusta on, kuin olisin tullut uutimettomaan huoneeseen, harsot ovat poissa, ei ole auerta ajatusten eikä tunteiden ympärillä. Elämän karu todellisuus viluttaa, sydän ja sielu värisee, ei mikään väräjä. Näinkö tuleekin olemaan? Jaksanko? En saa häntä jäämään, en silläkään tavalla kuin kuvittelin ollessani onnenlaulajan lumoissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät