United States or Mayotte ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maaliskuun 18 päivänä tulin minä Liverpooliin. Great Easternin piti muutamain päiväin kuluessa lähteä New-Yorkiin, ja minä tulin päästäkseni siinä meren yli. Se oli huvimatka, ei sen enempää, ja kulku meren yli tässä jättiläis-aluksessa oli minulle houkuttelevaista. Koska tilaisuus oli tarjolla, aioin minä käydä Pohjois-Amerikassa, mutta tämä oli vain syrjä-asiana.
Liverpooliin päästyämme erosin taas siitä laivasta, sillä se vuoti niin surkeasti, että taukoomatta yötä päivää saimme myötäänsä pumputa, jos vaan vähänkin tuuli kävi. Laiva olikin jo 24 vuotta vanha, joten ihme kyllä oli, että se vielä koossa pysyi.
Pikajuna, joka aina seisoo valmiina, viepi ne muutamissa tunneissa Dubliniin, jossa pakettivene, jolla höyry aina on päällä, oikea pikajuoksija, vastaanottaa nämä postit, kulkee kanaalin poikki kahdeksantoista peninkulman nopeudella tiimassa ja jättää ne Liverpooliin. Tällä tavoin postit ennättävät perille päivää ennen nopeimpia, Atlantin yli kulkevia höyryjä.
Liverpooliin päästyämme vietiin minut Royal hospitaaliin, jossa makasin kaksi kuukautta, ensimmäiset kaksi viikkoa alinomaisessa kuolon taistelussa. Jokaisen uuden päivän koittaessa luulin varmaan sen olevan viimeiseni, sillä eloon palajaminen tuntui itsestänikin vallan mahdottomalta, ja toivottomilta näyttivät lääkärien ja hoitajienikin katseet.
Minä otin taas pestin erääsen laivaan, joka meni Englantiin Lontooseen, tuohon hyörivään miljoonakaupunkiin. Siellä viivyin viikon päivät, katselin tuon jättiläiskaupungin merkillisyyksiä ja kävin muutamissa huveissa, joita siellä niin runsaasti on tarjolla. Sitten matkustin rautateitse Liverpooliin, jossa taas rupesin tuumimaan merille lähtöä.
Luultavasti oli hän minut siihen toimittanut, sillä mitenpä muuten olisin siihen päässyt. Laiva oli matkalla Liverpooliin Englantiin, niin minulle sanottiin. Mutta tuosta matkasta en minä paljoa mitään tietänyt. Sillä selvittyäni olivat minun voimain kokonaan lopussa. Levolle kerran päästyäni en enää koko matkan ajalla voinut ylös nousta enkä nauttia muuta kuin vähän kahvia ja teetä.
Kapteini Corsican ja minä tulimme Liverpooliin lähteäksemme Cunard-linjan China nimisessä höyrylaivassa, kun saimme kuulla Great Easternin tulevan tekemään uuden reissun Englannin ja Amerikan välillä. Tämä oli hyvä tilaisuus. Minä sain kuulla, sinun olevan laivassa; se oli lystiä. Me emme ole nähneet toisiamme kolmeen vuoteen siitä suloisesta matkustuksestamme Skandinavian maissa.
Edellisessä vihkossani olen minä kertonut Martha Brokerin haaksirikon ja niitä kärsimyksiä, joita me, siitä pelastuneet, saimme kestää, miten me vietimme erakko-elämätämme asumattomalla saarella ja miten sieltä viimeinkin pelastuimme. Niin ikään on siinä kerrotuksi tullut rakkaan Mary-vainajani kuolema ja minun tuloni Liverpooliin, jossa minua hoidettiin, kunnes taasen jaloilleni kykenin.
Kesäkuun 10 päivänä samana vuonna tulimme Liverpooliin onnellisesti, kohtaamatta koko matkallamme mitään vastuksia. Hyvät myötätuulet kiidättivät meitä muutoin kauniin sään vallitessa hyvää vauhtia Euroopaa kohti pitkältä, monivaiheiselta merimatkaltamme.
Huhtikuun 21 päivänä aamulla levitimme jälleen purjeemme ja lähdimme kulkemaan kohti Trinidad nimistä satamaa, sekin Länsi-Intian saaristossa. Siellä otimme täyden lastin raakaa sokuria ja viivyimme siinä 3 viikkoa. Sen jälkeen taasen rekattimme levitti valkoiset siipensä ja käänsi kokkansa kohti Englantia tullaksemme Liverpooliin takaisin.