United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin se mutka mutkaltaan menee ja aina muuttuu matkassa uusi näköala. Nyt ovat rannat jyrkkärinteisiä ja korkeita. Tuolla ylhäällä on pienoinen mökki. Mökin lapset juoksentelevat leikissään rinteen liepeellä. Jos sattuisi vierimään jyrkännettä alas! Kaikki seisahtuvat he katsomaan tänne alas. Suuremmalla pojalla on karvalakki päässä ja jalassa repaleiset housut, riippuen yhden kannattimen varassa.
Samanlaiset veikothan tulevat hiljankin tervehtimään virkaveljenään. Eihän siitä pääse mihinkään. Mutta olihan toki lempeästi liekotteleva meri, jonka pintaan liittyi tyynesti sinertävä taivaan ranta. Sen liepeellä hiljalleen kalteva rantatasanko kukkanurmineen ja kaukana siintävine lehdikkoniemineen.
Se on minulle meri oikeana merenä, ystävä, jonka luo mieleni lakkaamatta palaa. Kaukaisin ulkokari, kivisen lahdelman pohjukka, kalaranta laakean, matalan kallion viimeisellä liepeellä.
Hiukan hän rauhoittui, kun oli päässyt muutamien katujen poikki ja huomannut joukon työmiehiä, jotka etäältä astelivat häntä vastaan. Hän oli juossut ihan hengästyksiin. Sentähden hän istuutui muutaman talon portaille ja rupesi viittansa liepeellä pyyhkimään hikeä otsaltaan. "Olen vanha," lausui hän itsekseen, "ja tarvitsen lepoa."
Mutta kreikkalainen verhosi viittansa liepeellä kasvonsa ja lausui äänellä, joka tuntui tulevan maan alta: "Voi teitä, te Jumalan uskolliset palvelijat, voi teitä kristityt miehet ja naiset!" Taas syntyi äänettömyys, eikä kuulunut kuin myllyn kivien ritinä ja virran pauhu. "Isä," sanoi työmies, "kuka se petturi on?" Chilonin pää painui alas. Kuka se petturi on?
Siitä vierähytti hän silmänsä notkon liepeellä kasvaviin hyöteisiin puihin, missä jusevatyviset rauvuskoivut lepottivat suurilehtisinä ja mielihyväisen näköisinä. Samoin kuuset ja männytkin mustan puhuvine lehvineen seisoivat kuni juhlassa. "Se on sekarotuisuus, mikä tuon eron tekee", sanoi rovasti itsekseen.
Ikäänkuin voitosta sykki sydän. Muutaman vaaran liepeellä oli nuori, aukea aho, jolla oli paljon puolikypsiä puolukoita ja muutamia lyhyviä vatunvarsia, joissa oli oikein mustanpunakoita, suuria meheviä vattuja. Sille aholle oli kokoontunut suuri lammaskarja, joka niitä puolukoita syödä roplasi. Siihenpä asetuin minäkin ja aloin katsella niitä vattuja, jotka maistuivat paremmalta kuin vattu.
Vieras riisui kauhtanan, pukeutui paitaan ja meni laudoille maata. Martta sammutti kynttilän, otti kauhtanan ja kiipesi ukkonsa viereen. Peitti sitten itsensä kauhtanan liepeellä, makaa, vaan ei nuku; vieras pyörii vaan hänen ajatuksissaan.