Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Kuinka oikeassa olit kun sanoit, että voi löytyä puhdasta rakkautta teidän herrojen ja meidän työmiesten tyttärien välillä Ethän sinä ole palvelijatar. Mutta minä olen kuitenkin samaa säätyä kuin he! Sinä olet niin hieno, niin ylhäinen, niin lahjakas. Kuinka täällä on rauhallinen olla! Niin viileää, niin viileää! Ah, jos sinä tietäisit, kuinka levotonta elämää minä vietän.
Ajatteli hän kuinka kauan hyvänsä, vietti hän kuinka monta levotonta hetkeä tahansa, seuraus oli aina yksi ja sama: hän oli mieltynyt molempiin. Sillä kannalla olivat asiat, kun viimein taivas lähetti hänen avukseen erään olennon, joka nähtävästi oli selvittävä koko tämän pulman.
Seurasi sitten hetkisen vaitiolo, jota Albert ei kyennyt keskeyttämään, sillä hän tunsi sydämessään levotonta ahdistusta, jonka syytä hän ei käsittänyt.
Hän oli mukana esitelmissä ja keskusteluissa, säesti pianolla niitä lauluja, joita aamuin, illoin hartaushetkinä laulettiin ja ehti sitä paitsi vielä seurustella yksityisten kanssa, vastata heidän kysymyksiinsä ja luoda heille kodin tunnetta. Kun ihmisillä on kiireellisiä toimia ja paljon velvollisuuksia, on sangen tavallista, että heidän olennossaan on jotakin hermostunutta ja levotonta.
Minä kuulin taasen kammarin oven takaa levotonta astumista ja kävelemistä edestakaisin iltamaito annettiin minulle jääkylmänä ja kun säikähtyen heräsin äsken nukuttuani, olin ypö yksin suuressa, synkässä huoneessa.
Ja tällä välin laskeutui aurinko veripunaisena suuriin pilvikukkuloihin, jotka noustessaan äkisti alkoivat hehkua ja levittivät kullan hohtoansa pitkin levotonta merenpintaa. Vihdoin pysähtyi kone. Ja vielä pitkän, äärettömän pitkältä tuntuvan odotuksen jälkeen, joll'aikaa yhä useampia miehiä oli noussut seisomaan, näkyi vihdoin yhä sakenevassa pimeässä hätälippu hitaasti nousevan.
Se toinen oli levotonta odotusta täynnä ja luuli sydämensä hypähtävän rinnasta, kun ovi avautui. Kaikki kolme naulautuivat paikkaansa. »Päivää!» tervehti Olavi kunnioittavasti, miltei pojanomaisen nöyrästi. Kukaan ei vastannut. Olavi näki vain kuinka ukon tavattoman tuuheat kulmakarvat vetäytyivät toisiinsapäin kuin kaksi mustankellahtavaa ukkospilveä.
Mutta joskin elämänkatsomukseni perustuksiltaan on sama kuin ennen, on se monessa suhteessa muuttunutkin. Sanoinhan jo, että elämä on tullut minua entistä lähemmäksi. Nuoruuteni usko eroitti minut ihmisistä. Nyt vie uskoni minua yhä lähemmäksi heitä kaikkia, lähemmäksi elämää, tuota levotonta, kuohuvaa, eksyvää, ja etsivää.
Toisinaan taasen tuntui tätä levotonta uteliaisuutta nostattavan kysymys: mitähän mahtavat ihmiset tuumata kun myin Pihlajaniemen, isän perintötalon, ja nyt olen torpasta? Torpasta, ajatteli hän. Vaikka on rahaa, mutta mitä ne siitä! Kun joku kosketti puheissaan näitä asioita, kuunteli tarkemmin ja koetti arvata puhuttiinko peitetyin sanoin.
Väristen vuottavi päivät ja yöt luomisen levotonta, suurinta juhlaa maailma, vahvuuden välkkyvät vyöt, luonto, mi voimaansa vellovaa tuhlaa. Milloinka salamoista synkehin lyö, kirkastava, säihkyvä, uudesti-luova, milloinka työhönsä ankaraan ryhtyy mestarin suurimman raivoisa palja, milloinka miljonat kuiluihin syöksyy verissä luomisen kiehtova malja? Vavisten luojaansa vuottavi maa.
Päivän Sana
Muut Etsivät