Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. toukokuuta 2025
Levonen katse oli ollut niin rehellinen ja nöyrä, ja hän oli ollut kaunis niinkuin nytkin. »Eikö ole sinulla mitään keinoa?» kysyi Esteri aivan tietämättään. »Rikas avioliitto?» sanoi Levon. »Sitäkö tarkoitat? Mitä se auttaisi? Maksaisin kaikki, entäs sitten?» »Minä en tiedä», sanoi Esteri. »Sinä tiedät», sanoi Levon, tuli ja polvistui Esterin eteen.
Sillä levon, rauhan ja äänettömän hiljaisuuden keskellä siinä ilmestyi suuri ääretön ukko. Mihin? Jokapaikkaan eikä toki mihinkään erittäin. Siinä hän nyt vaan ilmestyi, tuli näkyviin, katsoipas minne tahansa.
»Neiti Esterin luona oli vieraana se Neitsy-Maria!» Neiti Smarin luuli että pastuurska Levon ystävällisesti oli toimittanut tyttärensä tulemaan Esterin luo kehoituksella ruveta seurustelemaan Esterin kanssa ja koettaa vaikuttaa häneen hyvää. Ja kuin varmana pelastuksesta hän huudahti riemastuneena: »Rakastettava neiti Levon!»
Esteri heittäytyi makaavaan asentoon, pani kädet päänsä taakse ja, niinkuin ennen, kun halusi äänettömyyttä, painoi silmänsä umpeen. Mutta neiti Smarin löi nyrkin pöytään ja huusi: »Harakka!» Se oli neiti Levon.
Ken kuolla, Sen tehköön joutuun, jotta sielumme Kuninkaan sielun lennoss' ennättäisi Ja nöyrän alamaisen tavoin seurais Ikuisen levon valtakuntaan häntä!
Kun eno Kasperi nukkui, lähti Iikka huoneesta pois ja väki oli kaikki jo ylhäällä. Mummo tuli heti Iikan tykö ja kysyi: "Missä Kasperi nyt on, vieläkö hän elää?" "Kasperi nukkuu lukukammarissani sohvalla. Hän on saanut levon rasitetulle ruumiillensa ja käsittänyt rauhan ahdistetulle sielullensa: ei hän enään pyri meiltä pois.
"Oi, rakas ystäväni, tässä kirjassa hän sanoo: 'oppikaat minusta, ja te löydätte sielullenne levon! Tässä minä sain levon sieluuni ja olen sen siitä asti aina tuntenut." "Oliko tämä se huoli, johon jälestäpäin jouduit, kun sinun puolisosi piti tuon tutkinnon?" kysyi Helena, tarkoittaen erästä Romassa hyvin tunnettua tapausta. "Oli", vastasi toinen.
Tällä välin oli pormestarin pihalta pelastettu talon edessä olevalle torille irtainta tavaraa. Vanha saavi sattui olemaan äärimmäisenä, ja sen laidalle laskihe ukko Helin lepäämään, mutta sen levon ei pitänyt pitkällinen oleman.
Puolipäivän aikana makasi Lyyli jo kauniine vaalean punasine poskineen kammarissaan. Hän näkyi saavuttaneen nyt sen levon ja rauhan, jota hänellä ei ennen ollut. Hänen kasvonsa eivät enää näyttänyt kärsivän, surevan neidon, vaan hiljaista, levollista rauhaa ja onnellisuutta nauttivan ja sitä muillekin julistavan enkelin kasvoilta. Niitä katsellessaan lausui isäntä kyynelsilmin: "Voi Lyylini!
Sitte käännyttiin paluumatkalle samalla hyvällä mielellä kuin ennenkin ja virkistynein voimin yön levon jälkeen. Heidän hyväntahtoinen emäntänsä oli varustanut heidän laukkunsa uusilla eväillä, ja nyt päätettiin, ettei syötäisi, ennenkuin tultaisiin pienen tupasen luo, jossa raajarikko asui.
Päivän Sana
Muut Etsivät