Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kiitoksia paljon, rouva!»... hän laski kädestään leipäkorin ottamatta mitään. »Ja joka tapauksessa minulla on seitsemäntuhatta kruunua, millä aloittaa, ja päälle päätteeksi sinä täällä, jolta voin saada juriidista ja asiallista apua... Kiitoksia, en enempää... Vai anjovista, kiitos, kyllä»... Hän otti hajamielisenä kalan kahveliin ja kääntyi taas Jakobin puoleen: »Tunnetko ollenkaan lännenpuoleisia metsiä?»
Päivällistä syödessä samana pyhänä tarjosi Elli hänelle yht'äkkiä leipäkorin. Maisteri katsahti häneen ikäänkuin kummastuen, ja Elli hämmästyi ja punastui siitä. Tähän asti hän oli aina koettanut osoittaa niin vähän ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta kuin suinkin. Isä sen sijaan kantoi melkein käsillään maisteria. Ja nimitteli heitä toisilleen ja kohteli niinkuin puoleksi kihlatuita.
Isä oli tästä lähin vähän aikaa kasvattavinaan, vaati esimerkiksi joka päivä leipäkorin, mutta unohti sitten koko tytön. Mutta tyttö muuttui totisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Ei ollut juuri koskaan iloinen, ei hänen nähty leikkivän eikä ollut hänellä halua mihinkään ryhtyä. Jos joskus oli luonto kevenemäisillään ja ilo tulemaisillaan, niin hän kohta melkein kuin säikähti sitä ja herkesi. Pihasalla ei hän tahtonut millään viihtyä, ja joka kerta, kun hän jonnekin loittoni, näytti siltä, kuin hän olisi tahtonut päästä kenenkään näkemättä.
Kukkuisit nyt, niin että vieraatkin kuulisivat. Annapas leipäkori tänne, Elli! Mutta Elli ei liikahtanut. Elli, anna isälle leipäkori, sanoi äiti. Mutta Elli tuijotti jäykästi eteensä tyhjälle lautaselle. Elli...?~ mitä tämä merkitsee? Mene ulos, Elli! käski äiti ja työnsi leipäkorin isälle.
Olkaa hyvä, suvaitsetteko leipää?" sanoi hän ja ojensi Donnerin rouvalle leipäkorin. "Kiitoksia, minulla ei ole nälkä," sanoi Donnerin rouva katkera hymy huulilla. Kotvasen kuluttua sanoivat he jäähyväiset, ja Donnerin rouva kysyi, eikö ylioppilas tahtoisi saattaa heitä kappaleen matkaa tielle nähdäksensä missä Skovhöi oli. Ylioppilas tietysti tahtoi mielellään.
Matasunta luuli, että nainen pelosta, häpeästä tai ylpeydestä pysytteli syrjässä eikä tullut rohkeampien kerjäläisten joukkoon, jotka tunkeilivat ja tuuppivat toisiaan portailla. Hän antoi Aspalle erityisen leipäkorin vietäväksi tälle naiselle. Innokkaasti ja lempein katsein hän latoi kauniilla käsillään korin täyteen tuoksuvia leipiä.
Ne eivät ole olleet mukana Noan arkissa! «Vanhimpamme» niitä tuskin hyväksyisi ne eivät hänen mielestänsä ole kyllin vanhoja; ne ovat tulleet uunista juuri tänä aamuna! «Pikku neitimme» on itse valinnut sinulle kauneimmat ja täyttänyt niillä leipäkorin. Saa nähdä eikö assessorikin hyväksy tuota »kotileipää»?» j. n. e.
Päivän Sana
Muut Etsivät