United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Onko se herra de Laval?" kysyi hän hyvin jäykästi hymyillen. Minä kumarsin. "Keisari on hyvin halukas teitä tapaamaan. Teitä, herra luutnantti, ei tarvita enään." "Minä olen vastuun-alainen siitä, että hän tulee jätetyksi määräpaikkaansa, herra kenraali." "Hyvä on. Te voitte tulla sisään, jos niin tahdotte."
Hänen taloutensa hoitaja puhui hänestä hämmästyttävän vapaasti. "Mitä sanovat Lontoossa hänestä, herra de Laval?" kysyi hän. "Ei juuri mitään hyvää." "Minä olen sen huomannut heidän sanomalehdistään. Ne saattavat keisarin raivoon, vaan kuitenkin hän niitä lukee itsepäisesti.
Vähän kekseliäisyyttä ... vähän viekkautta..." "No, mitä sitten teitte?" "Ensin piti saada tietää, oliko tämä Laval..." "Mikä? Mikä hänen nimensä on?" huudahti laiha mies. "Hänen nimensä on Laval, oman ilmoituksensa mukaan. Ensin oli saatava selville, oliko hän nähnyt minun kätkevän papereita vai eikö. Se oli tärkeä kysymys meille. Minä sen vuoksi tein pienen suunnitelman.
Vaan nyt, kun minä ajattelen kuluneita aikoja, ja muistan miten minun liittymiseni häneen toi niin paljo muita nuoria aatelisia mukanaan, niin ymmärrän, että hän oli pitkänäköisempi kuin minä. "No, herra de Laval", sanoi hän äkkiä, "te nyt olette nähnyt vähän minun tapojani. Oletteko valmis astumaan palvelukseeni?" "Olen, sire", vastasin minä.
Minä peräysin muutamia askeleita ja hän avasi ovea sen verran, että päänsä mahtui raosta. Sanaa sanomatta hän katseli minua pitkän aikaa tutkivasti. "Mikä on nimenne?" "Louis Laval", sanoin arvellen, että nimeni tässä vaatimattomassa muodossa ei kuulustaisi niin vaaralliselta. "Minnekä aijotte?" "Haen vain suojaa." "Oletteko Englannista?" "Olen rannikolta."
Vasta eilen näin hänet ensi kerran." "Hän on varsin hyödyllinen palvelija keisarille, vaan ... vaan..." hän kallisti päänsä minun korvani, "teille uskotaan mieluisampi toimi, herra de Laval." Hän kumarsi, pyörähti kantapäällään ympäri ja lyyhäsi edelleen.
"Asia on nähkääs niin, herra Laval", sanoi hän kääntyessään takaisin ja tekeytyen toverilliseksi, "että te minulle tekisitte hyvän työn jäädessänne tänne puoleksi tunniksi." "Miten niin?" kysyin uteliaana ja epäilevänä.
Vaan te ette näe niitä ehkä siinä valossa, te herra ... herra..." "De Laval." "Aivan oikein se nyt on kumma, että minä en muista tuota nimeä. Teillä varmaan on sama käsitys kuin eversti Lasallellakin?" "Tästä asiasta en voi muodostaa mitään mielipidettä", sanoin. "Minä vain tiedän, että minun on kiitettävä teitä hengestäni."
Minä näin sihteerin lempeistä, uskollisista silmistä, että hän kävi levottomaksi Caulaincourtin avonaisesta puheesta. "Te voitte, herra de Laval, käsittää, että me emme elä kovinkaan kovan tyranniuden alaisina, muuten emme ehkä voisi niin avonaisesti arvostella herraamme. Tosiasia on, että me emme ole sanoneet mitään, jota hän ei olisi kuullut huvikseen ja ehkä hyväksyenkin.
"Herra Louis de Laval?" sanoi hän pysähtyessään minun eteeni, ja kylmillä harmailla silmillään hän tarkasti minua kiireestä kantapäähän. Minä kumarsin vähän kylmänlaisesti, sillä minä tunsin samaa vastenmielisyyttä kuin isänikin tätä entistä pappia ja kavalaa valtiomiestä kohtaan, vaan hänen käytöksensä oli niin kohtelias ja elähyttävä, että sitä oli vaikea vastustaa.