Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kun seisomme hänen asuntonsa edessä ja hän tulee ulos ja lausuu muutamia ystävällisiä sanoja, on minulla koko ajan tunne kuin olisin hänet aina semmoisena nähnyt, niinkuin olisi hän vanha tuttu, joka on pysynyt yhä sinä, mikä oli erotessamme.
Ole ennen toverini sinä, mies, joka priiskahtelet, priiskahtelet päälleni joka päivä ja tiima, kuin sinä, mies, joka suutut harvoin, mutta hartaasti, ja saatat silloin kurjan henkeni vaaraan. Ah! tämä oli paha leikki. SIMEONI. Piekse meitä, kurita meitä, korkeuden voima! TIMO. Ole vaiti, Simeoni, minä rukoilen. SIMEONI. Jos minä olen vaiti, niin puhuu ja lausuu tämä kivi.
Ennen oikeuden ja muun hallituksen epävakaisempia ollen taisi niin välistä tapahtuakin, kuin sananlasku lausuu, vaan nykyaikoina jopa lukisimme mahdottomaksi niin konsa käydä. Monta muutakin sananlaskua on Suomalaisilla lain kumoamisesta, lainehtimisesta, lahjoista ja muista, joilla entisaikana toki taisikin perustuksensa olla niin meidän maassa, kuin monessa muussakin.
TIMON. Hyvinpä ivaat. KAUPPIAS. Eikä. jalo herra, Yleisen kansanäänen vain hän lausuu, Hän puhuu, mitä kaikki muut. TIMON. Kas, kuka tulee! Nuhteitako mieli? HELMISEPP
"Tähän aikaan hyvin tavallinen vaikeroiminen," aloin minä, on palvelusväen huonoudesta. Se menee niin pitkälle että moni perheenemäntä lausuu, että palkolliset katkeroittavat hänen elämänsä, ettei hänellä olisi minkäänlaista rauhattomuuden ja valituksen aihetta, jos hän voisi päästä palkollisia pitämästä sanalla sanoen, ne ovat esteeksi hänelle, vaikka heistä pitäisi olla apua ja hyötyä.
Päinvastoin hän aina lausuu ilmi mieltymyksensä Emiliehen, eikä ole lopettanut kirjeenvaihtoansa hänen kanssansa; eikä minulla, joka saan lukea kaikki heidän kirjeensä, ole syytä sanoa muuta kuin tunnustaa hänen olevan harvinaisen älykkään ja terävän naisen.
Niinkuin hiiliä tavataan kaikkialta, mutta timantti, sen oikea puhdas muoto, on kallis arvoinen, samoin on ymmärrys yleinen, mutta selkeä ymmärrys sitä vastaan niin oivallinen, että sen näyttäytyttyä luullaan ettei se ole ymmärrys, vaikka jälkimaailma käsittää sen ja lausuu yhdestä ja toisesta kalleudesta, jonka aikalaisensa polkivat katuun.
Ehkä hän jää nyt siks, mikä on, kun» Ystävä naurain keskeyttää hänet: »Tulkaa», lausuvi, »lähtehen tahdon rannalla nähdä ja juoda taas, kuten ennenki, siitä.» Lausuu näin, alas kummulta käy sekä näyttävi tietä. Lähteellen pian saavutahan.
Ottaaksemme tuoreimman esimerkin: Kaarle Krohn lausuu toimittamansa »Suomensuvun uskonnot» -julkaisun alkulauseessa nimenomaan: »vertaileva tutkimus on tullut siihen tulokseen, että kaikille suomalais-ugrilaisille kansoille yhteinen uskonnonmuoto on omien manalle menneitten esi-isien palvonta.» Saman oppineen mieltäkiinnittävä teos »Suomalaisten runojen uskonto», joka muodostaa yllämainitun julkaisun ensimäisen osan, tekee sitten kohta kohdalta selkoa esi-isiemme uskonnollisista käsityksistä, kuvaten suomalaista tietäjää taikatemppuineen, tuonelaa asujaimineen, luontoa haltioineen, ja myös laajalti kristillisten oppien vaikutusta vanhoihin pakanallisiin käsityksiin.
Sellainen tarkka huomioiden tekijä ja historian tutkija kuin Mérimée ei tietysti voinut olla vertaamatta silloisia oloja entisiin samallaisiin. Mitä hän niiden nojalla toivoo, käy selville jo eräästä maaliskuun 25 p. päivätystä kirjeestä, jossa hän m.m. lausuu: "Kaikkialla etsitään jotain nimeä etunenään asetettavaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät