Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


»Niinpä kylläkin, mutta nuo roomalaiset, jotka jäljittelevät esi-isiäni, tarttuvat kaikkeen niin kömpelösti. Metsälle mennessäänkin he kuljetuttavat orjillaan Platoa mukanaan, ja kun saalis on saatu, ottavat he kirjat ja kääröt esille, jottei hetkeäkään hukkaan menisi.

Näin oli Antti jälleen puilla paljailla. Mutta melkein enemmän kuin se jo sellaisenaan kylläkin arveluttava seikka suututti ja suretti häntä, että hänen tähtensä niin monet viattomat ihmiset tulisivat niin paljon kärsimään. Enin Soisalo. Antti lähti häntä etsimään. Antti ei tahtonut löytää Soisaloa mistään.

Pahimmin loukkautui kappalainen, kun hänen nuori virkaveljensä jonkun kerran johtui saarnassaan lähimmäisen-rakkaudesta isänmaan-rakkauteen. Edellinen oli vanhuksen mielestä kylläkin oikeata ja luvallista kaiken maailman tavaraa, josta voipi hyvinkin kauniisti puhella; mutta isänmaallisuus, selitti hän, tuntui kovin likeiseltä, luonnolliselta ja maalliselta.

Tie oli kylläkin pitkä, sillä vaunut eivät pysähtyneet ennenkuin kaukana kaupungin eteläpäässä, mutta Joonas oli itsepäinen ja merkitsi muistiinsa talon.

Heidän mökkinsä oli kylläkin autio, mutta sen autius oli korkeata, jylhää ja kirkasta; se näytti pitävän seuraa taivaan tähtien kanssa. Mutta tämän paikan autius oli umpinaista laakso-autiutta, se oli vailla taivaanrantaa ja toivoa. Hän oli niin suruissaan, että melkein itki, nähdessään sen kalpean vaimon alakuloisine silmineen, joka ilmestyi mökin oveen heille tervetuloa toivottamaan.

Melkein näihin aikoihin, vuosien 1689 ja 1705 välillä, kutsuvat Rauman kirkonkirjat mielellään arvossa pidettyjä herrasmiehiä nimellä: »signor», »seigneur» ja »monsieur», joka kuuluu kylläkin kauniilta: signor Abraham Sonck, seigneur Johan Gebhard, signor Tocklin, monsieur Mukell y. m. Isoviha jätti syviä jälkiä Raumallekin, jossa rauhanteon aikana v. 1721 oli ainoastaan 7 porvaria ja 6 hevosta.

Olisihan tuo ollut kylläkin hyödyllistä, jos kyyneleet olisivat lähteneet Jumalan mielen mukaisesta surusta, ja semmoisista kyynelistä voikin, Jumalan kiitos, monen papin työhuone kertoa. Mutta nämät tällä kertaa eivät olleet sitä laatua.

Näihin ja muihin samanlaisiin kysymyksiin halusi hän vastausta, ja siinä toivossa meni hän kenraalin luo, kun toivoi siellä tapaavansa Elviran, eikä hän tässä toivossaan pettynytkään. Tähän käyntiin oli hänellä sitäpaitsi toinen, kylläkin tärkeä syy.

Santerre sitävastoin oli vaan hyvä ystävä, jonka hän eräänä päivänä oli tuonut mukanaan vaimonsa luokse, kun tämä oli kylvyssä, näyttääkseen Santerrelle, miten hauskalta Valentine näytti vedessä. "Oh, hän tekee pilaa sinusta!" sanoi Séguin. Mutta Valentine oli kiittänyt Santerrea erinomaisen tyytyväisellä silmäyksellä. Ja tämän kohteliaisuuden olisi Valentine kylläkin muistava.

Kun seutuakin oli kyllin katseltu, löi vanhus jalkaansa kallioon ja sanoi: "Eikös ole lujaa perustusta tässä, lisätä tännepäin kaupunkia?" "On kylläkin!" vastasi siihen maisteri. Sitten tultiin kalastajan talon kohdalle.

Päivän Sana

ilkkuin

Muut Etsivät