United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Josu tuli perään puodin kynnykselle ja virkkoi Kalevalan tapaan: "Mitäpä jos olisi koppoa net'en korjahan?" "Voi vekkuli itseäsi!" Kirjaimet kultasepän kyltissä näkivät Topiaan ja kaukaa kääntivät kylkeään, niin että olivat aina suoraan häntä kohden. "Mitäpä jos olisi mennä ostamaan sormuksen?" Tietämättään oli Topias lausunut sanat ja tietämättään oli hän tullut kadun poikki kultasepän puotiin.
Että häntäkin pidettäisiin filosoofina ja, joll'ei juuri runoilijattarena, niin ainakin runouden ja soitannon tarkkana tuntijana, hän vaati ikäänkuin omat oikeutensa, ja miksikä hän ei olisikaan tahtonut mieluummin virua kuin istua, koska hän kuitenkin tiesi, kuinka hyvin hänen sopi heittäytyä patjalle ja nojautua vuoteen syrjää vasten kädellään, joka ei juuri ollut kaunis, mutta jossa kuitenkin oli ihmeteltävinä aleksandrialaisen koriste- ja kultasepän työn jaloimpia näytteitä.
Isolde antoi kultasepän kovertaa koiraa varten erityisen kullalla ja kalleilla kivillä koristetun seinäkomeron ja jos hän jonnekin meni, otti hän aina sen mukaansa ystävänsä muistoksi. Ja joka kerta kun hän katseli sitä, haihtui suru, tuska ja kaipaus hänen sydämestään. Ensin ei Isolde oikein käsittänyt koirassa piilevää lumoa.
Hän laski leivän ulkopuoliselle ikkunan laudalle, mutta katsahti samalla huolestuneena tyttöön. "Onko taasen niin pahoin asian laita siellä? Koskeeko se juutalaista vaiko kultaseppää L:ssä", kysyi hän mutkitta, mennen suoraan siihen toimeen, jonka tyttö hetki sitten aikoi hänelle antaa. "Itse tiedätte paraiten, että kultasepän luoksi emme voi kääntyä teidän täytyy mennä juutalaisen luo.
Hetkisen kuluttua jatkoi hän: "nyt ei enää näy mitään, vaan on se korea ja kiiltävä, kuin kultasepän jäleltä." "Mutta paljokos sitä nyt jo onkaan minulla syntiä sinulle?" uteli päällikkö. "Paljokos sitä eihän se vielä tunnu nousevan viiteenkään sataan", vastasi kymmenniekka hieman aprikoituaan. "Voipas pahuus johan siihen menee melkein koko kesäiset ansioni."
Minun ensimmäinen huoleni oli saada selkoa maanmiehistäni, joita muutamia tiesin asuvan täällä. Lopuksi löysin erään kultasepän, joka oli täällä tehnyt työtä 22 vuotta. Tämän kautta sain tietoa muutamista toisista maanmiehistä. Kutsuttuani ne asuntooni, kirjoitin muistoon heidän nimensä ja pidin raamatunselityksen heille.
Unohdin aivan, kuka oikeastaan olin, unohdin onnellisen yhteiskunnallisen asemani, olin mielestäni köyhä raukka, joka, kääriytyneenä vanhanaikaiseen takkiin, oli hiipinyt kultasepän puotiin, saadakseen vähän rahaa myymällä rakkaan koristeen, ja jota oli kohdeltu ylenkatseella ja ivalla.
Kauppapaikoissa on mitä kalleimpia saaleja, diamantteja ja lukemattomia silkki-, villa- ja puuvillatavaroita kaikista Itämaista. Tänne tuodaan meritse Gangesta ja sen sivuvirtoja myöten Englannin käsiteollisuuden tuotteita sekä kalliita aseita ja kultasepän teoksia Lucknow'in kaupungista. Persia ja Persialaiset. Persia on iso maa, kolme kertaa niin suuri kuin Suomi.
Pesonen, se oli kultasepän nimi, ei ollut kuullut Jumalan sanaa saarnattavan eikä selitettävän äidinkielellään sitten vuoden 1859. Iloansa ja kiitollisuuttansa meille osoittivat maanmiehemme monella tavalla. Sittenkuin ne vielä kerran olivat olleet koossa minun luonani, erosimme me, ja minä lupasin joskus käydä heitä katsomassa, vaikka heitä oli vähä tällä paikkakunnalla.
Ja olethan sinä luonani... Haluaisitko mitään, pikku hupakko? Ehkä jonkin niistä kauniista rannerenkaista, jotka riippuvat kultasepän ikkunassa Isokirkon rinteellä? Tai ehkä jonkin niistä kalliista flanderilaisista pitsikauluksista, joita monen hovin neidinkään ei ole vara ostaa? Ei, älä kiitäkään minua edeltäpäin! Et ole vielä niitä saanut, hempukkaiseni!