Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Sehän oli niin tavallista, että semmoista aina sai nähdä. Mutta nyt näytti siltä, kuin olisi Kildenbauerin leski koskenut asioitsija Rurikkiinkin taikasauvallaan. Hänen tervehdyksensä rupesivat viime aikoina muuttumaan yhä ystävällisemmiksi, kaksi kertaa hän jo oli kävellyt Andrean kanssa kadulla ja ollut oikein miellyttävä, ja viime sunnuntaina hän lähetti Andrealle kauniin kukkavihkon.
Margreta asetti kukkavihkon pienelle lapsen haudalle, haudalle veljen, jota hän tuskin muisti; kiehkuran hän ripusti yksinkertaiselle, valkeaksi maalatulle puuristille, jossa oli luettavana nimi Henrik Jensen.
Hän tointui, selvisi huumauksestaan, pelästyi itseään, sieppasi orrelta jotain käsivarrelleen ja juoksi alas kuin takaa ajettuna. Ei! huudahti Olavi ylös tultuaan ja repäisi rinnastaan kukkavihkon, jonka Elli oli matkalla poiminut ja antanut hänelle. Tämä on jo liian naurettavaa! ... ja nyt on tämä lopussa.
Kun hän arveli, että heidän suhteensa oli kyllin pitkälle kehittynyt oikeuttaakseen sydämellisempiin ihailunosotuksiin, lähetti hän Esterille kukkavihkon, hyvin pienen ja vaatimattomasti sidotun, mutta kukat olivat mitä kalleimpia.
Niinpä olikin paljon vaivaa ja puuhaa jos täytyi vaikkapa pienikin kukkavihkonen hankkia jollaisia kuitenkin erityisissä tilaisuuksissa välttämättömästi tarvitsi, kuten esimerkiksi ollessa sulhaspoikana häissä tahi vihittävänä maisterina maisterinvihkijäisissä, jolloin oli velvollinen ojentamaan kukkavihkon seppeleensitojattarelleen ynnä muissa tämäntapaisissa tilaisuuksissa.
Ja kun hän saattaa hautaan armastansa Ja kukkavihkon laskee haudalle, Ja sitä kastaa kyyneltulvallansa, Ah, tunnetko mi painaa syämmelle? Ja silmänsä kun taivaaseen hän nostaa Ja sinen katsoo tähtilaumoa Ja autuutensa siltä tahtoin ostaa Hän soihdun ihmettelee lentoa Ja kuihtuin kun hän silmää Luojahansa Ja äidin rukouksen sammaltaa, Ah, tunnetko min tuntee sydämmensä?
Neidolla oli täysi työ kukkavihkon laittamisessa. "Tahdotko tahdotko ottaa kukkasen napinläpeen?" "Kiitoksia. Minä olen kätkenyt sen jonka sain, viimeksi kun puhelimme. Muistatteko sitä?" "Ripillepääsypäivänämme." "Se oli sammalruusu." "Ruusujen aika on mennyt," sanoi neito keveästi huoaten. "Nyt on syksy, nyt kukoistavat uhkeat loistokukat." "Eikä ne ole köyhän lasta varten."
Avovaunut ajoivat esille ja rouva Adélaïde tuli alas huoneestaan juhlapukuisena Rosalien taluttamana, joka ällistyi niin herra de Lamare'n hienon olemuksen nähtyään, että äiti oikein kuiskasi: Kuulkaas, varakreivi, luulenpa, että sisäkkömme on teihin oikein ihastunut. Varakreivi punastui korviaan myöten, mutta ei ollut sitä kuulevinaan, ja siepaten ison kukkavihkon hän ojensi sen Jeannelle.
Niinpä sitten eräänä iltana hänen isänsä sanoi hänelle: Somista itsesi huomenn'aamuna! Miksi niin, isä? kysyi hän. Se on salaisuus, vastasi isä. Ja kun Jeanne seuraavana aamuna tuli alas virkeänä vaaleaan pukuunsa puettuna, näki hän salin pöydän täynnä makeislaatikoita ja eräällä tuolilla äärettömän ison kukkavihkon. Pihalle ilmestyivät vaunut, joissa oli kilpi: "Lerat, kondiittori Fécamp'issa.
Tuo pieni punainen talo tuolla on metsävartijan; keltainen rakennus kylän päässä on pappila; ne ovat varmaankin provastin lapsenlapsia, jotka viskelevät 'voileipiä' rannalla." Nuori rouva riensi pienokaisten luo; hän ajatteli omia pikku siskojaan; he katselivat kummastellen kaunista, hienopukuista naista, joka heitä niin sydämellisesti suuteli, ja pikku tyttö ojensi hänelle suuren kukkavihkon.
Päivän Sana
Muut Etsivät