Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
»Olin minäkin kerran siellä maneesissa vai miksi ne sanoo kaupunginpäässä sitä pitkää rakennusta, jossa ennen oli sotamiehet. Siellä sitä näki jos jonkinlaista peliä. Siellä näet oli ihmistä ja hevosta, jotka tekivät semmoisia kujeita, jotta ne nyt vasta oli. Ihan ihmeitä siellä näki.
Teenjuonnin ja illallisen välillä soitettiin, juteltiin tahi luettiin ääneen. Illallisen jälkeen nuoret enimmäkseen tanssivat ja siinä Louise «jaloitteli» erittäin sulavasti. Välistä he näyttelivät kuva-arvoituksia tahi leikkivät. Henrik ja Petrea keksivät aina uusia ja hupaisia kujeita. Laamannin suurin ilo oli nähdä kaikki lapsensa ympärillään, etenkin illoin, ja onnellisina.
Isästä tämä leikki oli melkein hauskempaa kuin se tytöstä olikaan. Hän oli unhottanut koko maailman ja ihaili vaan lapsensa naurua ja iloisia kujeita. "Täällä, täällä," huusi Anna ja oli antaantuvinaan kiinni. Mutta nyt juoksi tyttö alas radalle ja alkoi hyppiä toiselta kiskolta toiselle. Sinne et saa mennä! Ei millään muotoa sinne! huusi hänelle isä.
LIISA. Minä sanon: nouskaa tuonne uunille. RENNE. Piiloonko? Hyi! LIISA. Ei auta muu. RENNE. Näkymättömäksi hengeksi? Sepä ei olisi hulluinta. HELMI. Renne ei mitään kujeita. Muista! RENNE. Var tyst sinä ja anna minun toimia. LIISA. Voi minun päiviäni kun sahtikorvosta otti peitteen. Ei se mitään, Hakekaa siihen toinen peite sijaan. LIISA. Niin, mistä sen nyt saan.
Hilpeämielisinä, leikkiä laskien ja vapaina painostavasta, kursastelevasta jäykkyydestä, jonka tuli vallita vanhuksien läsnäollessa, vietimme riemuissa ja iloissa suurimman osan päiviämme jonkun matkan päässä talosta sijaitsevassa suuressa, kauniissa puistossa, jossa satavuotisia puita kasvoi, ja kaikenlaisia vehkeitä ja kujeita me siellä toimeenpanimme joko kiinalaisessa huvihuoneessa, labyrintissa tahi sitten luolassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät