kohoilevalla

Päivitetty: 21. toukokuuta 2025

Minä olin vaiti ja tyynnytin sykkivää sydäntäni. "Kerran kuudennella hetkellä aurinko paistoi tukahduttavasti lähdin hakemaan varjoa puutarhan viileästä marmoriluolasta. "Kuljin oleander-pensaikon läpi. Siellä hän nukkui ruohopenkillä oikea käsi hiukan kohoilevalla povella, vasen jalomuotoisen pään alla, jota vielä koristi aamiaispöydässä otettu asfodelos-seppele.

Felix Dahn - Taistelu Roomasta I: Historiallinen romaani