Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kenelm näki, hämmästyi, pysähtyi. Hänen kumppaninsa, joka juuri iloisesti puhui, josta puheesta Kenelm ei ollut sanaakaan kuullut, ei nähnyt eikä pysähtynyt; hän kulki edelleen iloisesti puhellen. Lily ojensi kätensä lehdikosta. Kenelm tarttui siihen kunnioituksella. Tällä kertaa ei Kenelmin käsi vavissut. "Hyvästi!" kuiskasi Lily, "hyvästi ainaiseksi tässä maailmassa.
Ja kun hän tuli arkihuoneesen, istui perhe vielä pöydän ääressä, vaikka se jo aikaa sitten oli illallisensa syönyt. Kaikki nousivat Kenelmin tullessa. Hänen urostekonsa maine oli ehtinyt sinne ennen häntä. Hän keskeytti ne onnentoivoitukset, kiitokset ja kysymykset, joita hyväntahtoinen perhe ajoi hänen korvansa täyteen, surullisesti huudahtaen: "Mutta ruokahaluni on mennyt!
Kun molemmat miehet olivat jääneet kahden kesken, istui Mr Bowill taas ja ehdoitteli Kenelmin tekemään samoin. "Noh, nuori sir," sanoi edellinen, "nyt voimme rohkeasti puhua keskenämme. Teidän eilispäivän seikkailunne voi tulla onnellisimmaksi kohtaukseksi, mikä milloinkaan on voinut teille tapahtua." "Minulle on kylliksi, jos olen voinut teidän veljenne tyttärelle jonkin hyvän työn tehdä.
London oli Kenelmin mielestä kauhean kolkko ja ikävä. Hän ei käynyt missään, paitsi Lady Glenalvonin luona, hän oli iloinen kun palvelijoilta kuuli että tämä vielä oli Exmundhamissa.
Kenelmin suureksi iloksi Mr Bowill loistavin silmin nousi, ojensi kätensä Kenelmille ja sanoi. "Sir, te olette kunnonmies, istukaa, istukaa ja syökää aamiaista." Sitten jatkoi setä, niin pian kuin piika oli mennyt huoneesta: "Tämä tuhma lapsinulikka on kertonut minulle kuinka kunniallisesti te olette itsenne käyttänyt. Olisi voinut pahemmin käydä, sir."
Hän oli tuskin lausunut nämä sanat ennenkuin hänkin lähti huoneesta ja saavutti Kenelmin juuri porstuankynnyksellä. "Jos menette takaisin Cromwell Lodgeen luultavasti panemaan kapineitanne kokoon niin sallikaa minun tulla mukaanne sillalle saakka."
Hänelle, joka oli toivonut niin paljon Kenelmin tulevaisuudesta, oli tietysti se ajatus vastenmielinen, että hän menisi naimisiin halvan, köyhän tytön kanssa, jota hän oli tuntenut ainoastaan muutamia viikkoja, ja jonka vanhemmista hän ei näyttänyt mitään tietävän, paitsi että tyttö oli säädyn puolesta hänen vertaisensa.
Kaikeksi onneksi oli yksi nuorista tytöistä, joka maito-taloutta hoiti, jo ylhäällä ja antoi nuorelle sankarille leipää ja maitoa. Sitten Kenelm meni niitylle, jossa nyt oli vaan vähän tehtävää ja ainoastaan muutamia työmiehiä paitsi häntä itseä. Jessie ei ollut siellä. Kenelmin oli mieli hyvä siitä.
Tom itse näytti surulliselta mutta ei kolkolta, ja hän kävi iloiseksi kun hän näki Kenelmin. Tämä omituinen mies koetti olla niin hauska ja niin paljon muiden ihmisten kaltainen kuin taisi puhuessansa vanhan miehen ja vanhan neiden kanssa ja kun hän sanoi jäähyväiset, käski hän Tomin tulla hänen luoksensa ravintolaan puoli yhden aikana, viettääksensä päivää hänen ja laulajan seurassa.
Siitä asti kuin Leopold Travers jätti pääkaupungin ja rupesi maanviljelystä harjoittamaan, tapasi hän niin harvoin miestä, jonka kanssa hän taisi puhua muista asioista, kuin sellaisista, jotka koskivat hänen jokapäiväistä elämäänsä, että Kenelmin käsitykset ihmisistä ja oloista huvittivat häntä ja saattoivat häntä lausumaan omia filosoofisia mietelmiänsä, jotka hän tietämättänsä oli kehittänyt ja jotka kauan olivat tutkimatta ajullisen järjen piiloissa olleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät