Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Kenelm pani killingin siihen, ja koira lähti tyytyväisen näköisenä istutukseen päin. Kenelm lähestyi laulajaa, nostaen hattuansa, sillä hän oli tavallansa kohtelias mies, ja sanoi hänelle, itse luottaen siihen, että muukalainen, jonka hän ennen ainoastaan yhden kerran oli nähnyt, ei häntä tässä oudossa puvussa tuntisi. "Päättäen siitä vähästä, minkä olen kuullut, laulatte hyvin hyvästi, sir.
Kenelm oli niin liikutettu, että häneltä puuttui sanoja, ja syntyi hetken äänettömyys. Vihdoin viimein Kenelm sanoi hitaasti: "Te puhutte alkuperäisestä itsestänne. Jos Kenelm olisi puhunut näin taitavalle maailman miehelle eräälle Chillingly Mivers'ille tai eräälle Chillingly Gordon'ille niin he varmaan eivät olisi häntä ymmärtäneet.
Kenelm kulki edelleen Jessien rinnalla kun Bowles tunkeusi heidän väliinsä ja, toisella kädellään tarttuen tytön käsivarteen, toisella teki uhkaavan liikkeen kääntyessään Kenelmiin, sanoen kolkolla äänellä: "Kuka olette?" "Päästäkää tämä nuori nainen, ennen minä en vastaa."
"Se on," sanoi Kenelm Chillingly itsekseen, "omituinen toivo, jota jo kauan olen mietiskellyt päästä ulos itsestäni tulla toisen miehen nahkaan ja saada vähän vaihtelua ajatuksien ja tunteiden suhteen. Oma itse on aina sama itse; ja sentähden minua niin usein haukottaa. Mutta jos en voi päästä toisen nahkaan, niin paras, minkä voin tehdä, on tulla niin paljon kuin suinkin itsestäni erilleni.
Niin säännöllinen kuin se voi olla tällä auringon-valaisemalla nurmikolla, kesä-ilon ja lasten naurun keskellä. Tällaisella paikalla ja tällaisissa oloissa tavanmukaisuudet eivät kauan kestä. En tiedä mistä se tuli, mutta muutamissa minuuteissa olivat Kenelm ja Lily herenneet olemasta muukalaisia toinen toisillensa.
"Rauduille," vastasi Kenelm, "sen myönnän. Todellakin erittäin miellyttävä paikka."
Kenelm saavutti nuoret neitoset juuri siinä missä tien haara oli; toinen vei suoraan Grasmereen, toinen hautausmaan poikki pappilaan.
Vasta kun he saapuivat Grasmeren puutarhan aidan kohdalle, pysähtyi Tom ja kääntyi Kenelmiin, sanoen: "Minä olen teille hyvin kiitollinen tästä illasta hyvin kiitollinen!" "Se ei siis ole herättänyt tuskallisia ajatuksia teissä?" "Ei; minun mieleni on paljon rauhallisempi kuin luulin olevan mahdollista sen jälkeen kun olin hänen jälleen nähnyt." "Onko se todella niin!" sanoi Kenelm itsekseen.
Kenelm säpsähti ja nousi seisoalleen. Lapsi, sama, jonka luota hän niin epäkohteliaasti oli hiipinyt, juoksi piste-aidassa olevasta pienestä portista hänen luokseen. Sen kumppani katosi. "Tekö se olitte?" sanoi Kenelm lapselle "tekö minua niin julmasti kohtelitte? Kiittämätön olento! Enkö minä teille antanut parhaimmat mansikat mitä vadissa oli ja kaiken kermani?"
He astuivat vallan ääneti siksi, kunnes saapuivat kapealle sillalle, joka vei vuolaan virran yli; virta ei ollut pauhaavainen, vaan lirisi hiljaa ja suloisesti ja oli epäilemättä sama joki, jonka reunalla, vaikka monen peninkulman päässä tästä paikasta, Kenelm oli puhunut laulajan kanssa. Juuri kun he tulivat tälle sillalle, kaikui kyläkirkon kellojen kaukainen ääni heidän korviinsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät