Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Iso veli oli oikea kirjatoukka, eivätkä läksyt milloinkaan häneltä joutuneet unohduksiin. Meerillä oli hyvä pää, hän käsitti helposti opittavansa, eikä hänen siis tarvinnut paljon aikaa panna luettavaansa; Helka ei oppinut yhtä pian, mutta oli tavattoman tunnollinen oppilas, jonka kunnianhimo ei sallinut hänen jäädä muista kumppaneistaan jälkeen.
Reine Allix katsoi häneen hymyillen: "Olkaa vaiti! Ettekö näe? Hän nukkuu". Vanhus pudisteli, rukoili häntä, koettaen vetää pois tuskissaan osoitti hän kattoakin, joka jo oli tulessa. Reine Allix katseli sitä: sitä nähdessään selvenivät hänen ajatuksensa ja järki palasi; hän muisti kaikki, hän käsitti kaikki: hän tiesi että Bernadou oli kuollut.
Täällä hän siis hän, sairasmielisessä rakkaudessaan vaan aina vaiti piti meitä silmällä huomasi kaikki ja, käsitti kaikki väärin. Oi, ett'en koskaan olisi tullut Rosmersholmaan! *Rosmer*. Oi, kun ajattelee, mitä hän on kärsinyt hiljaisuudessa! Mitä ilkeyksiä hän on sairaissa aivoissaan kutonut kokoon ja sovittanut meihin. Eikö hän koskaan puhunut sinulle mitään, josta olisit voinut aavistaa tätä?
Etkö häpeä sellaisia sanoja käyttämästä minun omassa huoneessani? Vieras vaimo käsitti väärin hänen sanansa ja vastasi hämillään: Ka, niin, tyhmästihän tein, Jaana, kun täällä Jumalan nimen mainitsin, se kun ottaa sinun taioiltasi kaiken voiman ja vaikutuksen. Mutta katsos nyt, nyt minä korjaan vikani.
Ei se enää taputtelemisista välitä. Esa menee, istahtaa ojan pientareelle, laskee ryömälleen kättensä päälle. »Voi jumaliste!» Tuo oli toivoton huokaus: siitä helähti jonkinlainen kamalan aavistuksen sävel, siitä ymmärsi, että Esa jo käsitti tekonsa: koko talossa ei ollut kunnon hevosta, paitsi musta.
Ihmisluonnon kokeneena tuntijana käsitti hän paikalla, että ainoastaan rakkaus saattoi olla syynä sellaiseen vastustukseen. "Onko sinun rakastettusi tässä talossa?" kysyi hän. Tyttö nosti siniset, kyyneltyneet silmänsä herransa puoleen ja vastasi niin hiljaa, että ääni tuskin kuului: "On, herra!..."
Jesuiitta käsitti hänet väärin; hän luuli neiti Reginan vaikenemisen tulevan tottelevaisuudesta ja hän luuli hänen miettivän sitä marttyyrikruunua, josta hän oli puhunut. Oletko ymmärtänyt minut, tyttäreni? kysyi hän. Olen, isäni. Tahdotko vielä tänä iltana pyrkiä hänen puheilleen? Tahdotko... Tahdon.
Kaikki nuot havainnot tekivät sen, että elämä alkoi käydä entiselleen ja melkeinpä katuen entistä pelkurimaisuuttaan ja poikamaisuuttaan, oli yhdellä ja toisella nyt jotakin sanottavaa ja selitettävää, kuinka hän ja hän sen asian käsitti, vaikk'ei hän tahtonut edeltäpäin sitä muille sanoa, ja melkeinpä naurettiin nyt tuolle äskeiselle poikamaisuudelle.
Mutta tuskin oli välikirja tehty, ennenkuin hänet käsitti vimma ja kauhistus. Hän Tykoansa muisteli ja pyhää valaansa. Mutta oliko hän pettänyt entistä sulhastansa? Te, herra, joka puhemiehen virkaa käytitte tässä asiassa, muistakaat, mitkä vastaukset häneltä saitte. Koska lemmestä hän haasteli, se Niiloa ei kosenut, ei, mutta Tykoa, hänen ystäväänsä.
Uskonnollisuuteen, sanan ihanteellisessa merkityksessä, taipui ja tähtäsi hänen koko olentonsa, puhdas henkisyys oli hänen ilmapiirinsä, hengen valtakunta ainoa olotila, mitä hän saattoi käsittää. Ja kun hän nuorekkaisuudessaan käsitti oman olentonsa esikuvaksi koko ihmisyydelle, omat ihanteensa senkin kehityksen päämääräksi, esiintyi hänelle tuo johtopäätös itsestään selvänä.
Päivän Sana
Muut Etsivät