ju-ju-o-vuksissa

Päivitetty: 6. toukokuuta 2025

Mies sätkytteli muutamia kertoja jalkojaan, mutta sitte ne riipahtivat hervottomina alas, kasvot kavahtivat kalpeiksi, sikaari putosi suusta ja Olavi tunsi kuinka puvun sisässä oleva räytyi äkkiä veltoksi, riippuvaksi lihakasaksi. »Minä taidan olla ju-ju-o-vuksissa ... enkä tiedä mi-mi-mi...» tohisi kalpeitten huulien välistä kuin lopputohahdukset tyhjentyvästä palkeesta.

Johannes Linnankoski - Laulu tulipunaisesta kukasta