Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Oikeastaan ei hän tainnut olla, sanan varsinaisessa merkinnössä, kaunis, mutta jotain tyyntä ja samalla jyrkästi päättävää ilmeni koko hänen olennossaan, ja kuitenkin oli hänen käytöksensä kaino ja naisellinen.
Vaikka pusero, jota kaulan kohdalla koristi valkoinen harsopitsiröyhe, oli runsaspoimuinen, ilmeni sen alta vartalon uhkea muoto. Hän oli paljain päin, ja kullankeltaiset kiharat, joista osa oli kiinnitetty niskaan, ja osa oli kiehkuroina valahtanut ohimoilta korkealle povelle, muistuttivat auringolta lainattua sädekimppua. Kasvot olivat klassillisen kauniit, mutta pehmeämmät ja sulavammat.
Jekaterina Ivanovna laski lasisilmänsä alas ja katsoi ääneti ja kummastellen niiden yli sisarensa poikaan. Sitten hänen kasvonsa yhtäkkiä muuttuivat ja niissä ilmeni tyytyväisyys. Tyttö onkin viisaampi sinua. Voi, mikä hölmö sinä olet! Ja sinä olisit todellakin mennyt naimisiin hänen kanssaan? Se on tietty. Huolimatta siitä mikä hän on ollut? Juuri sen vuoksi. Minähän olen kaikkeen syypää.
Se tahtoi ylläpitää ikivanhoja itämaisen ylhäisön perintätapoja. Koko ryhdissä ja etenkin alahuulen lerpassa ilmeni halveksimista, sanomatonta ylenkatsetta minua, eurooppalaista kohtaan. Olin täydellisesti pelkkää ilmaa sen silmissä. Miten turhanpäiväiseltä todella mahdoinkaan siinä näyttää valkoisessa, tiukkaan napitetussa khakipuvussani ja pitkissä, soukissa kotelohousuissani.
Elämänkatsomukseltaan oli hän sangen vakava ja vielä enemmän vanhoillinen, jopa sellaiseen äärimäisyyteen asti, että hän suurella vastenmielisyydellä katseli kaikkea uutta, jota tänä kehityksen aikana yllinkyllin maailmassa ilmeni.
Vieras ei vastannut. Kalveten pysyi hän liikahtamatta. Kuka olette? kysyi majuri astuen pari askelta eteenpäin. Elonväri ilmeni taas äskentulleen poskille, hän ojentui suoraksi ja vastasi vankasti: Olen laulaja. Laulaja! huudahti Sprengtport, äänellä semmoisella kuin olisi vielä ollut joku kipinä iloa hänen sydämmensä pohjalla. Olette siis poikkeus meidän aikanamme.
Minusta tuntui, tultuani itse paikalle, kuin näkisin kaiken kuulemani henkiin heränneenä. Täällä oli kaikki erilaista siihen katsoen mitä muualla jo ennen olin nähnyt, ja minusta tuntui kuin olisin muuttanut menneelle vuosisadalle, Kustaa kolmannen aikoihin, sillä kaikessa ilmeni jonkunlaisen suurellisuuden henki ja leima, suurellisuuden, joka oli ollut vallalla, vaan sittemmin hävinnyt.
Hänen äidillinen rakkautensa oli tosin yhtä syvä ja voimakas kuin ennenkin, mutta se ilmeni toisella tavalla: hemmottelun ja hyväilyn aika oli ohitse. Jos hän nyt entistä tapaansa noudattaen pistäysi illalla hänen luoksensa, ei hän enää mennyt sinne nähdäksensä »Zaran makaavan» tai pöyhiäksensä hänen vuodettansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät